Achille Starace

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Achille Starace (kolmas oikealta) vierailemassa Alfa Romeon tehtailla joskus 1920–1930-lukujen taitteessa.

Achille Starace (18. elokuuta 1889 Gallipoli, Italia29. huhtikuuta 1945 Milano) oli italialainen poliitikko, joka kuului Kansalliseen fasistipuolueeseen.

Achille Starace syntyi Gallipolissa. Hänen isänsä oli paikallinen viinikauppias. Hän opiskeli nuoruudessaan Leccen teknisessä instituutissa. Vuonna 1909 hän liittyi Italian armeijaan, ja vuonna 1912 hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan saaden erinomaisen sotilaan maineen. Sodan päätyttyä hän lähti armeijasta ja muutti asumaan Trentoon, jossa hän liittyi vuonna 1920 Benito Mussolinin kasvavaan fasistiliikkeeseen, Fasci Italiani di Combattimentoon. Hänestä tuli nationalististen aatteidensa vuoksi merkittävä hahmo fasistien keskuudessa, ja lopulta hänestä tuli Trenton piiritoimiston päällikkö.

Starace osallistui fasistien kuuluisaan marssiin Roomaan vuonna 1922. Marssin aikana hän johti pientä mustapaitojen ryhmää. Mussolinin noustua valtaan Staracen poliittinen ura lähti nousuun. Hän sai innokkuutensa ansiosta Mussolinin huomion ja kohosi fasistien arvoasteikossa aina puolueen sihteeriksi, merkittävään virkaan jonka hän sai vuonna 1931. Sihteerinä Starace järjesti mahtipontisia paraateja, laajensi Mussolinin ympärille rakennettua henkilökulttia ja kehitti fasistien nuorisojärjestöjen toimintaa. 1930-luvulla Mussolini nimitti Staracen johtamaan Italian militarisointia, kun militarisoinnin alkuperäinen johtaja Roberto Farinacci oli alkanut kinastella Mussolinin kanssa. Aikanaan Starace omaksui kansallissosialisteilta juutalaisvastaisia aatteita.

Vuonna 1935 Starace luopui sihteerin virasta voidakseen osallistua Etiopian sotaan. Hänen johdollaan italialaiset joukot miehittivät Abessinian entisen pääkaupungin Gondarin. Lokakuussa 1939 hänestä tuli mustapaitojen johtaja, mutta vuonna 1941 hänet erotettiin syytettynä epäpätevyydestä.

Vuonna 1943 Mussolini syöstiin vallasta ja marsalkka Badoglion johtama uusi hallitus pidätti Staracen. Myöhemmin Starace yritti päästä Salòn tasavallan nukkehallitsijaksi asetetun Mussolinin suosioon, mutta hän epäonnistui ja hänet vietiin vangiksi Veronassa sijaitsevalle keskitysleirille. Lopulta hänet vapautettiin ja siirrettiin Milanoon, mutta huhtikuussa 1945 kommunistiset partisaanisissit sieppasivat hänet. Sissit ampuivat Staracen 29. huhtikuuta 1945. Samana päivänä hänen ruumiinsa vietiin Milanon Piazzale Loreto -keskusaukiolle ihmisten nähtäville. Staracen ohella sissit ripustivat aukiolle pystytettyyn telineeseen roikkumaan Mussolinin, tämän rakastajattaren Clara Petaccin ja muiden Salòn tasavallan fasistijohtajien ruumiit.