Abraham Kingelin

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Abraham Kingelin (19. joulukuuta 1788 Keuruu18. tammikuuta 1849 Turku) oli suomalainen kauppias, laivanvarustaja ja teollisuudenharjoittaja. Häntä pidetään 1800-luvun alkupuolen merkittävimpänä turkulaisena liikemiehenä, joka vaikutti merkittävästi myös Turun sivistys- ja kulttuurielämään. Hän oli mukana perustamassa muun muassa Littoisten verkatehdasta 1823 ja Turun höyrylaivayhtiötä 1835. Hän sai kauppaneuvoksen arvon 1835.[1]

Abraham Kingelin varttui Keuruun kappalaisen poikana. Viidentoista vuoden iässä vuonna 1803 hän lähti Turkuun Christian Birckstedtin kauppa-apulaiseksi ja ryhtyi noin vuosikymmentä myöhemmin itsenäiseksi kauppiaaksi. Hän sai 1814 porvarinoikeudet suola- ja sekatavarakauppaan ja perusti aluksi yhteisyrityksen kauppias Gabriel Forsströmin kanssa, kunnes heidän tiensä erosivat 1818 ja Kingelin jatkoi itsenäisenä yrittäjänä.[1]

Kingelinin suurmyymälässä myytiin elintarvikkeita, tupakkaa, posliini- ja teräsastioita sekä siemeniä ja kukkasipuleita. Laivanvarustajana Kingelin omisti aluksia jotka toivat Suomeen suolaa, kahvia, viljaa, alkoholijuomia ja hedelmiä. Pietarin suunnasta hän tuotti Suomeen venäläisiä nahkatavaroita ja muun muassa manteleita.[2]

Ulkomaankauppa oli niin kannattavaa, että Kingelin ilmoitti 1824 luopuvansa kokonaan vähittäiskaupasta, mutta Turun palon 1827 jälkeinen jälleenrakennustarve muutti suunnitelmat. Laivanvarustustoiminta kasvoi, kun Kingelin peri appiukkonsa Matts Serénin kuoleman 1838 jälkeen tältä monia laivaosuuksia ja nousi Turun merkittävimmäksi varustajaksi. Hän omisti ison osan myös purjekangastehtaasta ja Turun vanhasta telakasta, jonka johtajanakin hän jonkin aikaa toimi. Kingelin oli aloitteentekijänä vuonna 1835 perustetun Turun höyrylaivaosakeyhtiön (Åbo Ångfartygbolag) syntymisessä. Yhtiö ajautui kuitenkin konkurssiin Kingelinin kuolinvuonna 1849.[1]

Kingelinin osittain tai kokonaan omistamat teollisuusyritykset (Littoisten verkatehdas, vanha laivatelakka, vanha purjekangastehdas sekä Tourulan kartanon yhteydessä toiminut pieni lasitehdas) työllistivät vuonna 1847 yhteensä yli 200 henkeä. Kingelin oli mukana myös valtakunnanlaajuisessa työnvälityksessä, laivakaluston huutokauppatoiminnassa, kiinteistönvälityksessä, lainanannossa, Venäjän ja Ruotsin välisessä valuuttakaupassa sekä vakuutustoiminnassa. Vuonna 1822 hän oli taustavaikuttajana Turun Säästöpankin perustamisessa. Kingelin toteutumattomia hankkeita olivat muun muassa olutpanimo ja sokeritehdas, joka toteutui Auran sokeritehtaana vasta Kingelinin kuoltua. Kingelin oli yhdessä muun muassa Carl Gustaf Eschnerin kanssa mukana suomalais-venäläisessä valaanpyyntiyhtiössä, joka ei menestynyt.[3][1]

Vuonna 1842 Kingelin valittiin 1842 ainoana porvarissäädyn edustajana Suomen Pankin pankkivaltuuskuntaan. Kulttuurin alalla hänet tunnettiin erityisesti teatteri- ja musiikkiharrastuksestaan ja tuestaan eri alojen koulutukselle. Hänen ansiostaan Turkuun perustettiin Suomen ensimmäinen kauppakoulu 1839, ja synnyinpitäjäänsä Keuruulle hän lahjoitti varoja muun muassa kutomakoulun perustamiseksi. Kingelin toimi kaupunginvanhimpien jäsenenä, kämnerinoikeudessa ja hallioikeudessa, monissa lautakunnissa, Suomen raamattu- ja evankelisessa seurassa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa, Suomen Taideyhdistyksessä, Suomen Puutarhayhdistyksessä sekä useissa pohjoismaisissa seuroissa. Suomen Talousseura palkitsi hänet muun muassa aktiivisuudesta Mustialan maatalousoppilaitoksen perustamisessa.[1]

Kingelin avioitui vuonna 1819 Kemiöstä kotoisin olleen turkulaiskauppiaan Matts Serénin ainoan tyttären Charlotta Dorothean kanssa. Heidän 17 lapsestaan viisi poikaa ja kolme tyttöä sai varttua aikuisiksi. Jatkajaa heistä ei kuitenkaan löytynyt, vaan Kingelinin kauppahuoneen johtoon nousi kauppias ja Kingelinin entinen kirjanpitäjä Carl Magnus Dahlström, joka oli avioitunut Kingelinin tyttären Sofia Karolinan kanssa 1844.[1]

Turun Piispankadulla sijaitsevassa Ett Hem -museossa yksi huone on sisustettu kauppaneuvos Kingelinin kodista peräisin olevilla esineillä.[4] Saman kadun varren puistossa on säilynyt myös pieni Kingelinin huvimaja, joka on nykyisin Hus Lindman -ravintolan kesäterassina.[5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Karonen, Petri: Kauppaneuvos Abraham Kingelin (1788–1849). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2009. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Lahtero, Jouko ym.: Aijee, Turun kotiseutukirja, s. 51. Otava, 1991. ISBN 951-1-10852-2.
  3. Historisk bakgrund, Stiftelsen Eschnerska Frilasarettet r.s. Viitattu 21.1.2016.
  4. Kingelinin huone, Ett Hem -museo. Viitattu 2.3.2016.
  5. Monto, Riitta: Kingelinin huvimaja edustuskäyttöön, Kupittaan kaivo avataan lapsille, Turun Sanomat 2.12.2006. Viitattu 2.3.2016.
  6. Hus Lindman avaa kahvilan, Turkulainen 24.3.2015. Viitattu 3.3.2016.