Abel Burja
Abel Burja, sukunimi esiintyy myös muodoissa Bürja, Buria, Burgeat (30. elokuuta 1752 Kiekebusch – 16. helmikuuta 1816 Berliini) oli saksalainen matemaatikko ja Preussin tiedeakatemian jäsen. Hän vieraili vuonna 1780 Viipurissa ja Imatralla.[1]
Burja kuului Ranskasta uskonvainoja paenneeseen hugenottisukuun. Hän kävi Berliinissä ranskalaista kymnaasia (College francaise) ja oli 1770–1779 kymnaasissa opettajana. Hän lähti sitten Pietariin, jossa hän oli Tatištševin perheessä kotiopettajana sekä toimi kalvinistisen kirkon saarnaajana. Pietarissa hän meni naimisiin Catherine Julienne Maßin kanssa.lähde?
Tutustuakseen Suomen oloihin Burja matkusti vuonna 1780 Pietarista Viipuriin. Hän teki samalla myös retken Imatrankoskelle. Vuonna 1787 ilmestyneessä matkakertomuksessaan Burja mainitsi tataarien karkottaneen suomalaiset Aasiasta nykyisille asuinsijoilleen. Hänen mukaansa suomalaisissa oli vielä havaittavissa jälkiä Tacituksen mainitsemista vastenmielisistä ominaisuuksista, kuten laiskuudesta ja epäsiisteydestä. Burja väitti, että suomalaiset eivät olleet läheskään niin puhtaita kuin venäläiset. Burjan mukaan suomalaiset olivat säilyttäneet myös pakanallista taikauskoa ja veivät esimerkiksi uhrilahjoja pyhille puille. Burja mainitsi suomen ja heprean kielen sanojen muistuttavan toisiaan ja Tahitin kielen olevan äänteellisesti lähellä suomea. James Cookin Tahitista käyttämä nimi Otaheiti oli Burjan mukaan suomea ja vastasi sanoja Ota heitä. Pietarin suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Johan Henrik Krogius (1728–1791) omisti Burjalle suomenkielisen runon tämän palattua Pietarista Berliiniin 1784. Burjan matkakuvaus Suomesta ilmestyi kirjassa Observations d’un voyageur sur la Russie, la Finlande, la Livonie, la Curlande et la Prusse (Unger, Berlin 1785).[1][2]
Burja palasi Berliiniin vuonna 1784 ja toimi sitten siellä Französische Friedrichstadtkirche -kirkon saarnaajana. Vuonna 1789 Burja valittiin Preussin tiedeakatemian matematiikan osaston jäseneksi. Hän luopui kirkollisesta virastaan 1793 ja toimi sitten matematiikan professorina kuninkaallisessa ratsastusakatemiassa (Ritterakademie). 1790-luvulla Burja työskenteli optisen lennättimen parissa. Hän kehitti lippuihin tai soihtuihin perustuneen lennätinkoodin, jolla yksittäisiä kirjaimia voitiin lähettää useiden kilometrien päähän. Vuonna 1794 Burjasta tuli Venäjän tiedeakatemian kunniajäsen. Hän julkaisi useita oppikirjoja matematiikan, mekaniikan, optiikan ja tähtitieteen alueelta.lähde?
Burja oli Collège françaisin tarkastajana 1800–1810. Vuodesta 1810 alkaen hän toimi luennoitsijana Berliinin Humboldt-yliopistossa. Hän kuoli helmikuussa 1816 Berliinissä.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Henrik Grönroos : Ulkomaisen matkailijan huomioita Suomesta 150 vuotta sitten, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 20.08.1933, nro 34, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Johan Henrik Krogius. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 20.8.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
