Aarne Vehkonen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aarne Eino Henrik Vehkonen (16. heinäkuuta 1927 Kajaani29. maaliskuuta 2011 Hämeenlinna[1]) oli suomalainen painonnoston olympiaedustaja ja EM-mitalisti.[2] Seuratasolla hän edusti huippuvuosinaan Jyväskylän Veikkoja ja Tikkakosken Tikkaa.[3]

Vehkonen sijoittui Helsingin kesäolympialaisissa 1952 alle 56 kilogramman sarjassa 13:nneksi yhteistuloksella 267,5 kg.[2][4] Vuonna 1951 hän sijoittui MM-kilpailuissa viidenneksi ja saavutti EM-hopeaa alle 56 kilogramman sarjassa. Vuonna 1954 hän oli MM-kilpailuissa kuudes ja saavutti EM-pronssia.[2][5] Vuonna 1955 hän sijoittui MM-kilpailuissa 11:nneksi ja EM-kilpailuissa kuudenneksi. Vuonna 1956 EM-sijoitus oli kahdeksas.[2]

Vehkonen voitti Pohjoismaiden mestaruuden vuosina 1953, 1957–1959 ja 1963.[2][6] Suomen mestaruuden hän voitti kahden käden nostoissa alle 56 kilogramman sarjassa vuosina 1951, 1953, 1954 ja 1963 sekä alle 60 kilogramman sarjassa vuosina 1956–1959. Antwerpenin 3-ottelussa hän voitti Suomen mestaruuden alle 56 kilogramman sarjassa vuonna 1950.[3][7] TUL:n mestaruuden hän voitti 13 kertaa.[2][8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
  • Siukonen, Markku & Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 34. Minerva Kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-492-735-2.
  • Raevuori, Antero & Oesch, Christian: Raskasta rautaa – Suomen Painonnostoliitto 50 vuotta 1934–1984. Suomen Painonnostoliitto ry ja Painonnoston Tuki ry, 1983. ISBN 951-99462-3-3.
  • Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  • Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
  • Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2. Otava, 1970.
  • Aarne Vehkonen Sports Reference LLC. Viitattu 18.12.2017. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Siukonen & Tikander 2013, s. 334
  2. a b c d e f Siukonen 2001, s. 356
  3. a b Pihlaja, s. 523
  4. Arponen, s. 161
  5. Raevuori & Oesch, s. 43–44
  6. Raevuori & Oesch, s. 146
  7. Virtamo, s. 295–296
  8. Virtamo, s. 621