Aarne Salokangas
Aarne Vilhelm Salokangas, vuoteen 1903 Sallgén (11. heinäkuuta 1885 Kankaanpää[1] – 13. lokakuuta 1974[2]) oli suomalainen maanviljelysneuvos, opettaja, koulunjohtaja ja tietokirjailija.
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salokankaan vanhemmat olivat kanttori Frans Henrik Sallgén ja Ida Grundsten ja puoliso vuodesta 1914 Anna Aina Koura. Salokangas tuli ylioppilaaksi Porin lyseosta 1906 ja valmistui agronomiksi 1910. Hän toimi opettajana Kankaanpään kansanopistossa 1910–1911, Keski-Suomen Opistossa 1911–1913, maatalouskouluissa Lahden seudulla ja Isonkyrön Orismalassa 1913–1917 ja Ilmajoella karjanhoitokoulun johtajana 1917–1918. Suomen sianjalostusyhdistyksen sihteeri eli toiminnanjohtaja Salokangas oli 1918–1945. Hän toimi myös maanviljelijänä Lempäälässä 1919–1922 ja Kangasalla 1922–1952. Maanviljelysneuvoksen arvonimen hän sai 1942.[1][2][3]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sikakannan säilyttämisestä ja hätärehujen käyttämisestä, 1918
- Keittiöjätteiden koonnin ja käytön järjestäminen kaupunkikunnissa, 1919
- Huomioita sianhoidon edistämistoimenpiteistä Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa, 1922
- Pienviljelijän sianhoito, 1922
- Laalahden siansiitoskeskus, 1935
- Sianhoidon ohjekirja, 1937
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 755. (Viitattu 7.5.2019)
- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1905–1907, no. 30493 (Viitattu 7.5.2019)
- ↑ 80-vuotiaita. Helsingin Sanomat, 1.7.1965, s. 8.
| ||||||||||
