Aarne Nopsanen
Aarne Nopsanen (17. helmikuuta 1907 Lahti – 23. syyskuuta 1990 Lahti) oli suomalainen taidemaalari, taidegraafikko ja kuvittaja.[1]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nopsanen kävi keskikoulun ja opiskeli sitten Viipurin taiteenystäväin piirustuskoulussa 1924–1925, Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1928–1930 sekä Pariisin Académie Colarossissa 1931–1932. Hän työskenteli 1930-luvulla aluksi Suomen Ilmoituskeskuksessa ja vuosina 1934–1939 mainostoimisto Erva-Latvalassa.[2][3] Nopsanen sai 1930-luvulla grafiikkatöitään esille Nuoren Voiman Liiton taidenäyttelyissä ja Nuori Voima -lehdessä.[1] Jatkosodan aikana hän oli TK-piirtäjänä 1. tiedotuskomppaniassa.[4]
Nopsanen hankki toimeentulonsa käyttögraafikkona ja kuvittajana. Hän teki kansikuvat useisiin Olavi Paavolaisen kirjoihin, kuten Ristiin ja hakaristiin (1938) sekä Synkkään yksinpuheluun (1946). Kuuluisa on myös Nopsasen kansikuva Pidot Tornissa -kirjaan (1937).[4] Sotien jälkeen Nopsanen kuvitti muun muassa oppikirjoja, satukirjoja ja historiateoksia sekä 1940-luvun puolivälissä Aleksis Kiven Nummisuutarit. Hän sai vuonna 1973 Rudolf Koivu -palkinnon kuvituksestaan Peruskoulun historia -oppikirjaan.[1][4] Hän toteutti myös useita tyylitellyn modernistisia julisteita.[1]
Taidemaalarina Nopsanen maalasi noin parisataa muotokuvaa, joista monet esittävät Mannerheim-ristin ritareita ja teollisuusjohtajia. Hänen tunnetuin maalauksensa on Keskiviikkokerho (1959), joka esittää Suomen sodanjälkeisen ajan politiikan ja talouselämän merkkihenkilöiden samannimisen keskustelukerhon jäseniä.[4] Nopsanen maalasi 1940-luvulla myös kaupunkimaisemia. Hän osallistui aktiivisesti Suomen Taiteilijain näyttelyihin 1930–1950-luvuilla.[1]
Nopsanen piirsi myös Raul Roineen käsikirjoittamaa Antti Puuhaara -sarjakuvaa ja kuvitti useita Roineen satukirjoja. Nopsanen suunnitteli myös exlibriksiä, muun muassa kirjailija Mika Waltarille, sekä joitain mitaleita.[1]
Myös Aarne Nopsasen vaimo Maija ja heidän poikansa Jukka Nopsanen ovat taiteilijoita.[1] Aarne Nopsasen veli oli nuortenkirjailija Aulis Nopsanen.
Maalauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rue de la Gaité. 1950
- Keskiviikkokerho. 1959
Kirjallista tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nopsanen, Aarne – Dahlgren, Maija: Valon ja varjon Viipuri. Una-kustannus, Espoo 1986.
Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rudolf Koivu -säätiön kunniapalkinto 1973
- WSOY:n tunnustuspalkinto 1973
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuvataiteilijamatrikkeli
- Hagelstam, Wenzel: Antiikin lumoissa: Kuvittajan kubistinen Pariisi Turun Sanomat. 11.2.2006.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Anttonen, Erkki: ”Nopsanen, Aarne (1907–1990)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 120–121. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.7.2015).
- ↑ Hakkarainen, Erkki – Kähkönen, Tapio – Turpeinen, Tuomo: Maailma on täynnä ideoita: Erva-Latvala Oy:n perustamisen taustaa, tapahtumia vuodesta 1925 ja nykyisyyttä 1980-luvun alussa, s. 196. Helsinki: Erva-Latvala Oy, 1984. ISBN 951-99607-0-8.
- ↑ Come to Finland. Julisteita & matkoja – Affischer & resor 1851–1965. Viitattu 28.1.2014.
- ↑ a b c d Ville Hänninen: Kirjan kasvot: sata vuotta suomalaisia kirjankansia, s. 79–80. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aarne Nopsanen Kansallisgallerian kokoelmissa
| ||||||||||||||
