Aarne Heikinheimo
| Aarne Heikinheimo | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Aarne Silvio Heikinheimo |
| Syntynyt | 20. maaliskuuta 1894 Tornio |
| Kuollut | 24. tammikuuta 1938 (43 vuotta) Helsinki |
| Jääkäri | |
| Korkein sotilasarvo | jääkärikenraalimajuri |
Aarne Silvio Heikinheimo (20. maaliskuuta 1894 Tornio – 24. tammikuuta 1938 Helsinki) oli suomalainen jääkärikenraalimajuri.[1][2]
Perhe ja opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heikinheimon vanhemmat olivat ylimetsänhoitaja Johan Henrik Heikel ja Sally Armida Thauvón. Heikinheimo kirjoitti ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1913 ja liittyi Pohjois-Pohjalaiseen Osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1913–1914. Hän seurasi opetusta Sotakorkeakoulun komentajakurssilla vuonna 1925 ja kävi Sotakorkeakoulun yleisen osaston vuosina 1926–1927. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Sylvi Amalia Jurveliuksen kanssa.[1][2]
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, jonka päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui kesällä vuonna 1917 Libaussa järjestetyille moottoriveneenkuljettaja- ja konekivääriasemestarikursseille ja elokuussa vuonna 1917 Schaulenissa järjestetylle autokurssille sekä syksyllä Libaussa vuonna 1917 järjestetylle räjäytyskurssille.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän saapui Suomeen oberzugführer Friedel Jacobssonin komennuskunnan mukana 30. tammikuuta 1918 ja liittyi Perä-Pohjolan suojeluskuntajoukkoihin Tervolassa. Hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi Tervolaa ja Torniota vastaan taisteleviin joukkoihin. Tervolan ja Tornion valtausten jälkeen hänet nimitettiin Kemin kaupungin komendantiksi 7. helmikuuta, kunnes 5. maaliskuuta hänet nimitettiin Perä-Pohjolan pataljoonan komentajaksi. Hän johdatti pataljoonansa taisteluihin Vilkkilässä, Haavistolla (Oriveden), Tervaniemessä, Lempäälässä, Vesilahdella, Karkussa ja Tyrväällä. Sisällissodan loppuvaiheissa hän sai tehtäväkseen muodostaa Lahdessa Itä-Uudenmaan rykmentin.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan jälkeen Heikinheimo määrättiin 1. heinäkuuta 1918 alkaen 1. Divisioonan adjutantiksi ja myöhemmin väliaikaiseksi esikuntapäälliköksi, josta hänet siirrettiin 15. elokuuta 1918 Suomen valkoisen kaartin I pataljoonan komentajaksi ja edelleen komentajaksi 11. syyskuuta 1918 Viipurin rykmentin II pataljoonaan. II Polkupyöräpataljoonan komentajaksi hänet siirrettiin 27. huhtikuuta 1921 ja Viipurin rykmentin komentajaksi 15. elokuuta 1924. Hän toimi 12. elokuuta 1926 alkaen komentajana Jääkäriprikaatissa, josta hänet siirrettiin komentajaksi 3. Divisioonaan 9. kesäkuuta 1928. Esikuntatehtäviin hänet siirrettiin 25. elokuuta 1934 ja sijoitettiin Yleisesikuntaan ja määrättiin jalkaväen tarkastajaksi.[1][2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heikinheimo toimi 2. Divisioonan kunniatuomioistuimen puheenjohtajana vuonna 1920 ja 3. Divisioonan kunniatuomioistuimen puheenjohtajana vuosina 1921 ja 1925. Polkupyöräjoukkojen erikoiskysymyksiä käsitelleen komitean jäsenenä hän toimi vuonna 1922 ja polkupyöräjoukkojen ohjesääntökomitean puheenjohtajana vuonna 1924 sekä pikakiväärinkokeilukomitean jäsenenä vuosina 1924–1925. Talvivarustuskomitean jäsenenä hän toimi vuonna 1924 ja kenttävarustustoimikunnan puheenjohtajana vuosina 1931–1934 sekä ohjesääntökomitean puheenjohtajana vuonna 1934. Mikkelin kaupunkiseurakunnan lisätyn kirkkovaltuuston jäsenenä hän toimi vuosina 1933–1934.[1][2]
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heikinheimo kuoli tapaturmaisesti 24. tammikuuta 1938 Helsingin Harakan saarella järjestetyssä Tampellan uuden 47 millin kranaatinheittimen koeammunnassa, kun kranaatti räjähti odottamattomasti heti putken suun edessä. Heikinheimo kuoli saamiinsa sirpalevammoihin ja neljä muuta henkilöä luokkaantui, joukossa eversti Väinö Svanström.[3] Heikinheimo on haudattu Ouluun Intiön hautausmaalle[1][2], aivan sankarihautojen viereen.[4]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
          |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
- ↑ a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
- ↑ Vesa Toivonen: Tampellasta Patriaan: 70 vuotta suomalaista raskasta aseenvalmistusta, s. 26. Apali, Tampere 2003.
- ↑ Suomen Kuvalehti, 29.01.1938, nro 4, s. 17, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot