A Pleasant Shade of Gray

A Pleasant Shade of Gray; Fates Warning
Studioalbumin tiedot
Julkaistu	22. huhtikuuta 1997
Tuottaja(t)	Fates Warning, Terry Brown
Tyylilaji	progressiivinen metalli
Kesto	52.14
Levy-yhtiö	Metal Blade
Fates Warningin muut julkaisut

A Pleasant Shade of Gray on Fates Warningin kahdeksas albumi, joka julkaistiin 22. huhtikuuta 1997.^[1] Levy on yksi kokonainen kappale, joka on jaettu 12 osaan. Levyä pidetään yhtyeen vahvimpana sävellyksenä. Suurimmalta osalta Dream Theatren kanssa tehdyn edellisen levyn suurkiertueen jälkeen kitaristi Frank Aresti ja basisti Joe DiBiase päättivät lähteä yhtyeestä.

Toiseksi kitaristiksi mietittiin aluksi Helstarin kitaristia Andre' Corbinia, mutta lopulta Matheos jatkoi yhtyeen ainoana kitaristina. Joey Vera oli varma valinta uudeksi basistiksi, sillä hän on soittanut aikaisemminkin yhtyeen kanssa muutamilla keikoilla.

Levystä on julkaistu myös DVD, jossa albumi soitetaan kokonaisuudessaan. Lisäksi DVD:lle on lisätty lyhytelokuva, joka kuvaa tarinan kulkua.

Synty

Jim Matheos kertoi levyn musiikki-idean syntyperän haastettelussa: "Halusimme tehdä jotain mistä me itse nauttisimme, eikä antaa levy-yhtiön vaikuttaa lopputulokseen. Samalla halusimme unohtaa sellaset asiat, kuin radio ja mtv. Viime aikoina olemme hukanneet yhteisen tien bändin sisällä ja halusimme tehdä sellasen levyn mikä puhuisi meidän kaikkien puolesta musiikilla eikä sillä, miten paljon me saamme radioaikaa. Koska jatkoin ainoa kitaristina, kosketinsoittimille avautui paikka ja sillä halusimme tuoda esiin enemmän värejä ja tunnelmia. Sävelsin kappaletta suunnilleen vuoden, ja niihin aikoihin Mark oli nauhoittamassa rumpuja Kevin Mooren soololevylle. Päätimme pyytää Moorea nauhoittamaan koskettimet, ja hän tykkäsi ajatuksesta. Kaikki luulevat, että Moore sävelsi kaikki koskettimien osat, mutta totuudessa sävelsin ne suuremmalta osalta itse, ja Moore viimeisteli ne lisäämällä omia muutoksiaan ja nauhoitti ne studiossa."

Kritiikki

Yhtye oli saanut paljon kritiikkia vanhemmalta yleisöltään, koska yhtye ei enää soittanut lähes ollenkaan vanhempia ja raskaimpia kappaleita, joita tehtiin John Archin aikana. Sen sijaan musiikkisuuntaus oli muuttunut alussa progressiiviseen, jazz-vaikutteiseen art rock/metalliin, mutta Parallels-levystä alkaen musiikki on ollut huomattavasti enemmän suuremmalle yleisölle tarkoitettua, menettämättä kuitenkaan omia kasvojaan. A Pleasant Shade of Gray merkitsi paluutta progressiiviseen rockiin, mutta samalla se oli alkua ennennäkemättömiin tunnelmiin ja sävyihin.

Tarina

A Pleasant Shade of Gray kertoo henkilöstä, joka makaa sateisena yönä sängyssään vuorotellen nukahtaen ja heräillen muistellen omaa elämäänsä. Tarinan nimestä voi päätellä, että kyseessä ovat hyviin asioihin liittyvät surulliset muistot, jotka ovat jääneet ajan kanssa menneisyyteen. Vokalisti Ray Alder kertoo: "Matheos on todella taitava sanoittaja. Eniten tykkään siitä, että hän tekee sanoitukset niin, että jokainen voi eläytyä niihin ja kokea niitä ihan kuin ne olisivat omia asioita. Jokainen on varmasti maannut sängyssä yksin itsensä kanssa ja miettinyt asioita niin kuin ne ovat tai olivat, ilman mitään koristelua;

stayed up late last night ~ lying here in bed ~ looking for words to say the things I left unsaid ~ wind at my window whispers to me instead ~ and I lie alone ~ writing letters in my head.

Musiikin vahvat ja vaihtelevat tunnelmat seuraavat vahvasti tarinan kulkua ja vievät kuuntelijan mukanaan tunnelmalliseen puoliuneen. Musiikki vaihtelee todella paljon tarinan myötä raskaasta ja teknisestä hitaisiin balladeihin ja herkkiin akustisen kitaran ja pianon hetkiin, eikä koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Jokainen kappaleen osa on kuitenkin hyvin yksilöllinen, vaikka jotkut kohdat toistuvat tai muistuttavat toisiaan.