A. W. Liljenstrand

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Axel Vilhelm Liljenstrand (3. helmikuuta 1821 Kangasala2. syyskuuta 1895 Kangasala) oli suomalainen professori, kanslianeuvos ja juristi.

Liljenstrandin vanhemmat olivat Kangasalan kirkkoherra Abraham Liljestrand ja Gustafva Charlotta Gadelli. Hänen opiskelunsa sijoittui pitkälti Helsinkiin, jossa hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1836. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1842, filosofian maisteriksi vuonna 1844, lakitieteen kandidaatiksi 1847 ja lisensiaatiksi (tohtoriksi) 1851, väitöskirjan aiheenaan Om kanoniska rättens inflytande på Sveriges lagstiftning. Hänet nimitettiin talousoikeuden ja kansantaloustieteen dosentiksi 1847 ja mainitun alan professoriksi Helsingin yliopistossa, hänen julkaistuaan väitöskirjansa Ekonomisk-juridisk afhandling om Finlands Strömresningsverk (1856) ja Om skifte af jord (1857). Jo sitä ennen 1853 hän oli julkaissut väitöskirjan Historik teckning af den i Finland tillämpade lagstiftningens grundsatser för näringarnes och det allmänna välståndets befrämjande. Hänen kaksi ensimmäistä väitöskirjaansa olivat tulleet hylätyiksi mutta ne olivat riittäneet dosentin paikkaan yliopistossa. Hän toimi myös muissa tehtävissä Helsingin yliopistossa, hän muun muassa hoiti kameraali- ja hallintolainopin sekä valtio-oikeuden professuuria vuosina 1871–1872 sekä syyslukukaudella 1873. Hän oli myös oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani ja rahastontarkastaja vuodesta 1867 lähtien.

Liljenstrandille myönnettiin kanslianeuvoksen arvo 1871. Professorin virasta hän erosi 1877 ja ryhtyi maanviljelijäksi Kangasalla jatkaen aktiivisesti kirjoittamista. Liljenstrand toimi useissa valtion asettamissa komiteoissa, jotka laativat muun muassa uudet merilait ja metsälait, samoin kuin vuosien 1872 ja 1877 valtiopäivien eräiden valiokuntien sihteerinä. Uransa alkupuolella hän toimi vuonna 1849 senaatin talousosaston ylimääräisenä kamarikirjurina. Hän oli myös ahkera sanomalehtiin kirjoittaja, useimmin hänen kirjoituksiaan julkaistiin ruotsinkielisissä lehdissä kuten Helsingfors Dagblad, Nya Pressen ja Tammerfors Aftonblad.

Liljenstrand toimi myös oikeuslaitoksen palveluksessa varsinkin uransa alkupuolella. Hän auskultoi Turun hovioikeudessa, Maskun tuomiokunnassa, aloittaen vuonna 1847 ja sai varatuomarin arvonimen vuonna 1848. Hän toimi myös Satakunnan tuomiokunnan tuomarina vuosina 1852–1853. Hän toimi myös syyttäjänä Krimin sodan aikaisen Töölön jutun päädyttyä oikeuskäsittelyyn. Liljenstrand tunsi ilmeistä sympatiaa syytettyjä kohtaan ja halusi vaatia heille mahdollisimman pieniä rangaistuksia, mutta ei saanut tahtoaan läpi.

Liljenstrandin puoliso vuodesta 1857 oli Hilma Josefina Tallqvist (k. 1929).

Poliittisilta mielipiteiltään Liljenstrand edusti 1800-luvulle yleistä taloudellista liberalismia.

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kysymys uudesta metsälaista Suomelle : mietelmiä, Edlund, 1878. (suomennos)
  • De nordiska byggningabalkarna, 1881-1882.
  • Juridikens studium vid Åbo universitet med en blick på den akademiska jurisdiktionen och ekonomin [s.n.], 1890.
  • Åbo universitets lärdomshistoria. 2, Juridiken / Axel Liljenstrand. Svenska litteratursällskapet i Finland,1890.
  • Kulturkampen i Biarmaland : historisk promemoria; P. H. Beijer, distr., 1891.
  • Finlands jordnaturer och äldre skatteväsende, jemte ett blad ur dess kulturhistoria / Axel Liljenstrand. 2. tillökade uppl. Lindstedts antiqv. bokh., 1894.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivut 457-458.
  • Nordisk familjebok Runeberg-projektissa (Viitattu 16.4.2014)
  • Helsingin yliopiston matrikkeli (Viitattu 16.4.2014)
  • Blomstedt, Kaarlo et al: Kansallinen elämäkerrasto, III osa. WSOY Porvoo 1930.
  • August Schauman : Kuudelta vuosikymmeneltä : Muistoja elämän varrelta. Gummerus 1924–1925.
  • Muistokirjoitus Hangö-lehdessä 5.9.1895.