Kumora
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kumora (engl. Cumorah, tunnetaan myös nimillä Mormon Hill ja Mormon Bible Hill) on New Yorkin osavaltiossa, lähellä Manchesterin kaupunkia sijaitseva kukkula ja drumliini. Myöhempien aikojen pyhien liikkeen perustaja Joseph Smith kertoi löytäneensä Kumoran kukkulalta kultalevyt, jotka sisälsivät kertomuksia Amerikan mantereen muinaisten asukkaiden elämästä sekä Jeesuksen Kristuksen vierailusta heidän luonaan hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen. Smith kertoi kääntäneensä kultalevyjen tekstin englanniksi, käännös tunnetaan nykyään nimellä Mormonin kirja.
Kumoran kukkula sijaitsee lähellä Smithin lapsuudenkotia. Smith kertoi nähneensä yöllä 22. syyskuuta 1822 näyn, jossa enkeli Moroni kertoi hänelle läheiselle kukkulalle haudatuista kultalevyistä. Smithin kertoman mukaan Moroni sanoi Jumalalla olevan hänelle tehtävä: hänen tulisi kääntää kultalevyjen teksti englanniksi, kun aika kerran olisi kypsä niiden luovuttamiseksi. Smith kertoi löytäneensä kukkulalle haudatut kultalevyt paikasta, jonka Moroni oli hänelle osoittanut. Kultalevyt oli haudattu kivisessä laatikossa, ja niiden mukana oli myös uurim ja tummim, joiden avulla kultalevyjen arvoituksellinen teksti (joka Smithin mukaan oli "reformoitua egyptiä") oli mahdollista kääntää. Moroni kielsi Smithiä kuitenkin ottamasta kultalevyjä mukaansa. Sen sijaan hänen tuli palata kukkulalle joka vuosi 22. syyskuuta, kunnes levyt voitaisiin luovuttaa. Smithin mukaan hän sai ottaa levyt mukaansa vasta viiden vuoden kuluttua, 22. syyskuuta 1827.
Smithille ilmestynyt Moroni kertoi eläneensä Amerikassa 400-luvulla jaa. ja itse haudanneensa levyt kukkulalle, josta Smith ne vuosisatoja myöhemmin löysi. Vaikka Mormonin kirja ei nimeä kukkulaa, jonne levyt haudattiin, Smith ryhtyi kutsumaan sitä Kumoraksi, koska Mormonin kirjan mukaan sen nimisellä kukkulalla oli käyty nefiläisten ja lamanilaisten välinen viimeinen suuri taistelu, jossa laamanilaiset (eli intiaanit) olivat surmanneet nefiläiset lähes viimeiseen mieheen. Koska Moroni oli taistelun harvoja eloonjääneitä, Smith arveli hänen haudalleen kultalevyt samalle kukkulalle, jossa taistelu oli käyty.
Mormonin kirjan mukaan samalla kukkulalla oli vuosisatoja aiemmin käyty toinen suuri taistelu, jossa vedenpaisumuksen jälkeen Amerikkaan saapuneet jaredilaiset niin ikään tuhottiin lähes viimeiseen mieheen. Jaredilaiset kutsuivat kukkulaa Mormonin kirjan mukaan nimillä Ramah ja Shim (suomalaisessa käännöksessä Rama ja Sim).
Kumoran kukkulalla ei ole suoritettu mainittavia arkeologisia kaivauksia, eikä sieltä ole löydetty merkkejä alueella käydystä suuresta taistelusta. Toisaalta Kumoran kukkula ei myöskään vastaa Mormonin kirjan kuvausta Kumorasta. Nykyään Mormonin kirjan historiallisuuteen periaatteessa luottavatkin tutkijat katsovat yleensä, että Smith oli väärässä samaistaessaan kukkulan Mormonin kirjan Kumoraan. Kyseiset tutkijat arvelevat yleensä Mormonin kirjan Kumoran sijainneen Väli-Amerikassa.
Kukkulalla, josta Smith löysi kertomansa mukaan kultalevyt, ei ollut nimeä. Tämän takia paikallinenkin väestö alkoi käyttää siitä Smithin tavoin Kumora-nimeä.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko hankki Kumoran omistukseensa 1920-luvulla. Sinne pystytettiin suuri muistomerkki, joka kuvaa profeetta Moronia. Myöhemmin alueelle pystytettiin myös vierailukeskus, joka palvelee alueelle saapuvia turisteja, joista suurin osa on mormonististen ryhmittymien jäseniä. Suurin osa henkilökunnasta on alueella palvelevia lähetystyöntekijöitä. Alueella on myös ulkoilmateatteri, jossa esitetään kesäisin Mormonin kirjan löytämisestä kertovaa näytelmää.