3,4-lutidiini
| 3,4-lutidiini | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 3,4-dimetyylipyridiini |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CC1=C(C=NC=C1)C |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C7H9N |
| Moolimassa | 107,152 g/mol |
| Sulamispiste | -10,6 °C[1] |
| Kiehumispiste | 179,1 °C[1] |
| Tiheys | 0,9534 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 52 g/l (20 °C)[1] |
3,4-lutidiini (C7H9N) eli 3,4-dimetyylipyridiini on pyridiinijohdannaisiin kuuluva aromaattinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää orgaanisen kemian synteeseissä lähtöaineena.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa 3,4-lutidiini on väritöntä nestettä. Yhdiste liukenee kohtalaisesti veteen ja liukenee myös etanoliin, asetoniin, dietyylieetteriin ja kloroformiin. Aine on heikko emäs ja sen pKa-arvo on 6,46.[1][2][3] 3,4-lutidiinin 4-asemissa olevan metyyliryhmän protonit ovat poikkeuksellisen happamia ja äärimmäisen voimakas emäs kykenee ottamaan protonin vastaan[4].
3,4-lutidiinia esiintyy kivihiilitervassa, josta sitä eristetään tislaamalla.[2][5]
3,4-lutidiinista valmistetaan muun muassa kinkomeronihappoa ja lääkeaineita kuten pentatsosiinia.[2][6][7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Eric F. V. Scriven & Ramiah Murugan: Pyridine and Pyridine Derivatives, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005.
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 608. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 874. Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ Thomas Kaminski, Philippe Gros & Yves Fort: Side-Chain Retention During Lithiation of 4-Picoline and 3,4-Lutidine: Easy Access to Molecular Diversity in Pyridine Series. European Journal of Organic Chemistry, 2003, 2003. vsk, nro 19, s. 3855-3860. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Heinz-Gerhard Franck, Jürgen W. Stadelhofer: Industrial Aromatic Chemistry, s. 394. Springer, 2012. ISBN 978-3-642-73432-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.3.2022). (englanniksi)
- ↑ Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals. 2nd Edition. Wavelength Publications, 2001. ISBN 0-9522674-2-X. (englanniksi)
- ↑ Ṛuben Vardanyan, Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 34. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8. (englanniksi)