20. Waffen-SS:n krenatööridivisioona
| 20. Waffen-SS:n krenatööridivisioona | |
|---|---|
 20. Waffen-SS:n krenatööridivisioona |
|
| Toiminnassa | 24. tammikuuta 1944 – 8. toukokuuta 1945 |
| Valtio |
 Saksa |
| Puolustushaarat |
 Waffen-SS |
| Aselajit | Jalkaväki |
| Osa joukkoa |
pohjoinen armeijaryhmä keskustan armeijaryhmä |
| Koko | divisioona (15 000 sotilasta) |
| Sodat ja taistelut |
Narvan taistelu Sinimäkien taistelu Kuurinmaan motti Veikselin ja Oderin taistelu |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia | Franz Augsberger |
20. Waffen-SS:n krenatööridivisioona (1. virolainen) (saks. 20. Waffen-Grenadier-Division der SS (estnische Nr. 1)) oli virolaisista vapaaehtoisista koottu Waffen-SS:n divisioona, jonka runkona käytettiin virolaisista koottua virolainen 3. SS-vapaaehtoisprikaati (saks. 3. Estnischen SS-Freiwilligen Brigade). Virolaisista koottiin ensimmäinen saksalainen joukko-osasto 1942, vuosi sen jälkeen kun Saksa hyökkäyksessään Neuvostoliittoon oli ottanut haltuunsa Viron sosialistisen neuvostotasavallan alueen.
Perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Divisioona perustettiin pohjoisen armeijaryhmän selustassa joulukuussa 1943 käyttäen runkona virolaista 3. SS vapaaehtoisprikaatia ja Viron legioonaa, jotka olivat osallistuneet armeijaryhmän taisteluihin lokakuusta 1943 ja elokuusta 1942. Kaikkiaan divisioona vastaanotti 15 000 vapaaehtoista. Divisioonan virallinen perustamispäivä on 24. tammikuuta 1944.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siirryttyään rintamalle alkuvuodesta 1944 divisioona osallistui vetäytymiseen Leningradin edustalta, Narvan taisteluun, Sinimäkien taisteluun sekä Kuurinmaan motista käytyihin taisteluihin. Syyskuun puolivälissä lupasi joukkojen vetäytyä Virosta toivoivat divisioonan miehet vapautuvansa Saksan riveistä, ja monet pakenivat siirtyen metsiin käymään sissisotaa etenevää puna-armeijaa vastaan.[2]
Loput divisioonasta evakuoitiin Saksaan Neuhammerin harjoitusalueelle, missä se täydennettiin taisteluvahvuuteen. Divisioonaan kuului 11 000 virolaista ja 2 500 saksalaista, kun se lähetettiin itärintaman keskustan armeijaryhmään joulukuussa. Divisioona kärsi raskaita tappioita Veikselin ja Oderin taisteluissa, ja se joutui saarroksiin 17. maaliskuuta 1945 Oberglogaun-Falkenbergin-Friedbergin alueella Saksan XI armeijakunnan joukkojen mukana. Divisioona murtautui motista 19. maaliskuuta menettäen kaiken raskaan kalustonsa.[2]
Divisioona jäänteet vetäytyivät Böömiin. Se joutui keskustan armeijaryhmän mukana Prahan itäpuolella Deutsch-Brodin mottiin, missä divisioona oli edelleen sodan päättyessä.[2]
Joukkoyksiköt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 45. SS:n vapaaehtoinen krenatöörirykmentti (1. virolainen)
- 46. SS:n vapaaehtoinen krenatöörirykmentti (2. virolainen)
- 47. SS:n vapaaehtoinen krenatöörirykmentti (3. virolainen)
- 20. SS:n vapaaehtoinen tykistörykmentti
- 20. SS:n divisioonan vapaaehtoinen tiedustelupataljoona
- 20. SS:n panssarijääkäripataljoona
- 20. SS:n vapaaehtoinen ilmatorjuntapatteristo
- 20. SS:n vapaaehtoinen pioneeripataljoona
- 20. SS:n vapaaehtoinen viestiosasto
- 20. SS:n vapaaehtoinen huoltoyksikkö
Komentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Divisioonankomentajina olivat Viron Legioonan komentajana 20. elokuuta 1942 aloittanut SS-Brigadeführer Franz Augsberger, joka kaatui 19. maaliskuuta 1945. Tämän jälkeen komentajina olivat 19. maaliskuuta 1945 Hans-Joachim Muetzelfeldt sekä vielä samana päivänä komentajana aloittanut SS-Brigadeführer Berthold Maack.[2]
Populaarikulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mitcham, Samuel W. Jr.: German Order of Battle Volume Three: Panzer, Panzer Grenadier, and Waffen SS Divisions in WWII. Mechanicsburg, Pennsylvania: Stackpole Books, 2007. ISBN 978-0-8117-3438-7 (englanniksi)