2-metyylitetrahydrofuraani

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
2-Metyylitetrahydrofuraani
Tunnisteet
IUPAC-nimi 2-metyylioksolaani
CAS-numero 96-47-9
PubChem CID 7301
SMILES CC1CCCO1[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C5H10O
Moolimassa 86,13 g/mol
Sulamispiste –136 °C[2]
Kiehumispiste 80,2 °C[2]
Tiheys 0,854 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen Veteen 140 g/l (20 °C)[3]

2-Metyylitetrahydrofuraani (C5H10O) on heterosyklinen, eettereihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään liuottimena.

2-Metyylitetrahydrofuraani on huoneenlämpötilassa väritöntä nestettä. Yhdiste liukenee kohtalaisesti veteen ja hyvin moniin orgaanisiin liuottimiin. Liukoisuus veteen pienenee lämpötilan noustessa. 2-Metyylitetrahydrofuraani liuottaa useita orgaanisia yhdisteitä ja sen liuotinominaisuudet ovat verrattavissa tetrahydrofuraaniin ja dietyylieetteriin. Näihin verrattuna sen sulamispiste on kuitenkin alempi ja kiehumispiste korkeampi. 2-Metyylitetrahydrofuraani ei ole myöskään yhtä myrkyllistä kuin tetrahydrofuraani.[2][3][4][5]

Valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2-Metyylitetrahydrofuraania valmistetaan uusiutuvista raaka-aineista. Biomassasta voidaan valmistaa furfuraalia, josta vedyttämällä saadaan 2-metyylifuraania ja edelleen 2-metyylitetrahydrofuraania. Katalyyttinä käytetään nikkeliä. Toinen valmistustapa on levuliinihapon syklisointi happamissa olosuhteissa, muodostuneen tuotteen vedytys ja kondensaatio rengasrakenteiseksi eetteriksi.[2][3][4]

2-Metyylitetrahydrofuraania käytetään liuottimena orgaanisen kemian synteeseissä, erityisesti organometallireagensseja käyttävissä reaktioissa. Etuna esimerkiksi tetrahydrofuraaniin verrattuna on vähäisempi vesiliukoisuus, mikä helpottaa tuotteen puhdistamista, helpompi liuottimen kuivattavuus, laajempi nestemäisen olomuodon lämpötila-alue ja valmistus uusiutuvista raaka-aineista. Ainetta voidaan käyttää liuottimena myös litiumioniakuissa. Yhdiste on tetrahydrofuraania kalliimpaa[2][3][4][5]

  1. 2-Methyltetrahydrofuran – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 31.12.2018. (englanniksi)
  2. a b c d e f H. E. Hoydonckx & W. M. Van Rhijn, W. Van Rhijn, D. E. De Vos & P. A. Jacobs: Furfural and Derivatives, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2007. Viitattu 31.12.2018.
  3. a b c d Vittorio Pace, Wolfgang Holzer, Pilar Hoyos, María José Hernáiz & Andrés R. Alcántara: 2‐Methyltetrahydrofuran, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2014. Teoksen verkkoversio Viitattu 31.12.2018. (englanniksi)
  4. a b c R. H. Kottke: Furan Derivatives, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 31.10.2018
  5. a b Francesca M. Kerton: Alternative Solvents for Green Chemistry, s. 108–109. Royal Society of Chemistry, 2009. ISBN 978-0854041633. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 31.12.2018). (englanniksi)