2-metyylinaftaleeni
| 2-metyylinaftaleeni | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CC1=CC2=CC=CC=C2C=C1 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C11H10 |
| Moolimassa | 142,2 g/mol |
| Sulamispiste | 34,6 °C |
| Kiehumispiste | 241 °C |
| Tiheys | 1,0058 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | 24,6 mg/l (25 °C) |
2-metyylinaftaleeni (C11H10) on polysyklinen aromaattinen hiilivety eli ns. PAH-yhdiste. Se on normaaliolosuhteissa olomuodoltaan kiteinen ja palava aine. 2-metyylinaftaleenin moolimassa on 142,2 g/mol, sulamispiste 34,6 °C, kiehumispiste 241 °C, tiheys 1,0058 g/cm3, leimahduspiste 97 °C, itsesyttymislämpötila 488 °C ja CAS-numero 91-57-6. 2-metyylinaftaleenin liukoisuus veteen 25 °C:n lämpötilassa on 24,6 mg/l. Aineesta käytetään myös nimeä beta-metyylinaftaleeni.
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
2-metyylinaftaleenia erotetaan kivihiilitervasta tislaamalla. Yhdistettä voidaan tuottaa myös isomeroimalla 1-metyylinaftaleenia. Yhdistettä käytetään liuottimena, sekä värien ja lääkeaineiden synteesissä. Tärkeimpiä 2-metyylinaftaleenista valmistettavia yhdisteitä ovat menadioni eli K3-vitamiini ja muut K-vitamiinit.[2][3][4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 2-metyylinaftaleenin kansainvälinen kemikaalikortti
- U.S. Environmental Protection Agency: Toxicological review of 2-methylnaphthalene (CAS No. 91-57-6) (pdf) (englanniksi)
- PubChem: 2-methylnaphthalene (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): 2-Methylnaphthalene (englanniksi)
- ChemBlink: 2-Methylnaphthalene (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 2-Metyylinaftaleeni Käyttöturvallisuustiedote. 3.2.2016. Sigma Aldrich (Merck). Viitattu 3.9.2018.
- ↑ Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 48. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ Robert T. Mason: Naphthalene, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2002. Viitattu 20.04.2013
- ↑ Gerd Collin, Hartmut Höke & Helmut Greim: Naphthalene and Hydronaphthalenes, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 20.04.2013