131. panssaridivisioona Centauro
| 131. panssaridivisioona | |
|---|---|
 |
|
| Toiminnassa | 1939 - 1943 |
| Valtio |
 Italia |
| Puolustushaarat | maavoimat |
| Aselajit | panssari |
| Osa joukkoa | Italian panssarijoukkoja |
| Koko | divisioona |
| Lempinimi | Centauro |
131. panssaridivisioona Centauro (ital. 131a Divisione Corazzata "Centauro") oli Italian kuningaskunnan maavoimien panssaridivisioona toisessa maailmansodassa. Yhtymä osallistui Albanian, Kreikan ja Jugoslavian vastaisiin sotatoimiin ja se lähetettiin Pohjois-Afrikkaan elokuussa 1942.
Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huhtikuussa 1937 perustettiin Italian 1. panssariprikaati (ital. 1a Brigata Corazzata), joka laajennettiin divisioonaksi 20. huhtikuuta 1939 Sienassa ensimmäisenä komentajanaan kenraali Giovanni Magli. Perustettaessa divisioonaan kuuluivat 131. panssarirykmentti, 5. bersaglieri-rykmentti ja 131. tykistörykmentti.[1] Yhtymä muodosti 132. panssaridivisioona Arieten kanssa panssariarmeijakunnan, joka otti osaa Pojoen laaksossa pidettyyn sotaharjoitukseen 1930-luvun lopulla.[2]
Sotatoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albaniaan sijoitettu divisioona, jonka vahvuus oli 4 037 miestä ja 163 L3/35 kevyttä panssarivaunua, osallistui 28. lokakuuta 1940 aloitettuun hyökkäykseen Kreikkaan. Sen tavoitteena oli Epeiros Joonianmeren rannikolla. Eversti Solinasin johtama divisioonan kärki eteni rankkasateessa pitkin mutaisia teitä kaksi vuorokautta tulvivalle Kalamas-joelle. Kärkiosasto oli menettänyt tällä 25 kilometrin matkalla yhteyden pääjoukkoon eikä se kyennyt ylittämään jokea. Osasto teki joitakin tuloksettomia hyökkäyksiä joen takana olevia hyvin linnoitettuja kreikkalaisten asemia vastaan. Osasto ryhmittyi puolustukseen ja joutui lopulta peräytymään saarrostusuhan vuoksi kreikkalaisten aloitettua vastahyökkäyksensä 16. marraskuuta. Peräytyessään joukot joutuivat hylkäämään panssarivaununsa. Osasto siirrettiin 9. joulukuuta reserviin uudelleen varustettavaksi keskiraskain vaunuin.[3]
Divisioona osallistui lukuisiin vastahyökkäyksiin, joilla yritettiin pysäyttää kreikkalaisten eteneminen. Vuoristoinen maasto ei kuitenkaan sopinut panssaridivisioonalle. Maaliskuun lopulla 1941 divisioona siirrettiin pohjoiseen Jugoslavian valtaukseen ja divisioona eteni 11. huhtikuuta Jugoslaviaan. Divisioonan joukot kohtasivat 17. huhtikuuta lähellä Trebinjeä Dalmatiassa etelästä etenemisen aloittaneen 133. panssaridivisioona Littorion joukot. Taisteluiden päätyttyä divisioona kuljetettiin Italiaan täydennettäväksi ja uudelleen varustettavaksi ennen siirtoa marraskuussa 1942 Pohjois-Afrikkaan.[4]
Divisioona antautui Tunisiassa 13. toukokuuta 1943.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Walker, Ian W.: Iron Hulls, Iron Hearts - Mussolini's Elite Armoured Divisions in North Africa. Marlborough: The Crowood Press, 2012. ISBN 978-1-86126-839-6. (englanniksi)