12 cm tornautomatpjäs m/70
| 12 cm tornautomatpjäs m/70 | |
|---|---|
 Käytöstä poistettu 12 cm tornikanuuna Landsortin saarella vuonna 2011. |
|
| Aseen tyyppi | tornikanuuna |
| Alkuperämaa |
 Ruotsi |
| Palvelushistoria | |
| Palvelusvuodet |
197X–200X (Ruotsi) 198X–200X (Norja) |
| Valtion käytössä |
Ruotsi Norja |
| Valmistushistoria | |
| Valmistajat | Bofors |
| Tekniset tiedot | |
| Paino | 62 t (lavetti) |
| Miehistö | 3 |
| Kaliiperi | 120 mm |
| Tulinopeus | 25 ls/min |
| Laukaustyyppi | patruunalaukaus |
| Maksimikantama | 27 km |
12 cm tornautomatpjäs m/70 (suom. 12 cm automaattitornikanuuna m/70, myös System ERSTA) oli ruotsalainen Boforsin valmistama raskas tornikanuuna, jonka kaliiperi oli 120 millimetriä.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsin rannikkotykistön raskas kalusto oli päivittämisen tarpeessa 1960-luvulle tultaessa, ja korvaavan kaluston etsintä käynnistyi ERSTA-selvityksen (ruots. ersättning tungt artilleri, suom. korvaava raskas tykistö) puitteissa. Vanhan kaluston korvaajiksi harkittiin uusien rannikkotykkien ohella ohjuksia, mutta valinta osui lopulta perinteisempiin tykkeihin, jotka nähtiin tulivoimansa ja kustannustehokkuutensa ansiosta parempana ratkaisuna. Selvityksen lopputulemana lähdettiinkin kehittämään uutta rannikkotykkiä, joka kykenisi edeltäjiään selvästi korkeampaan tulinopeuteen.[1]
Bofors kehitti ERSTA-projektia varten 120 millimetrin kaliiperisen kanuunan, joka sai mallinimen 12/70. Ensimmäinen 12 cm tornikanuunapatteri valmistui Söderarmin saareen vuonna 1977. Landsortin patteri seurasi vuotta myöhemmin, minkä jälkeen työt jatkuivat aina vuoteen 1983, jolloin valmistui viimeinen patteri Holmögaddiin. ERSTA-selvityksessä oli alun perin esitetty 12 kolmitykkisen patterin toteuttamista, mutta lopulta vain kuusi näistä rakennettiin.[1]
Tykkiasema ja -järjestelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Patterit rakennettiin kestämään kylmän sodan taistelukentän karmeimmatkin skenaariot; niiden rakenne oli suunniteltu kestämään lähelle osunut taktinen ydinase, minkä lisäksi bunkkeritilat kykenivät suojaamaan tykkiaseman miehistöä kemiallisilta iskuilta ja radioaktiiviselta ydinlaskeumalta. Tykkiasemat kykenivät eristystilanteessa tarjoamaan 25-henkiselle miehistölleen puhdasta vettä, ilmaa ja ruokaa 30 päivän ajan.[1]
Tykin maksimikantama oli 27 kilometriä, ja se kykeni 25 laukauksen minuuttivauhtiin, minkä seurauksena putki vaati erillisen vesijäähdytysjärjestelmän.[1]
Tykkilaitteet asennettiin 62-tonniselle tornilavetille, joka oli halkaisijaltaan nelimetrinen. Tornin alapuoliset tykkitilat ulottuivat 25 metriä maan alle. Aseman pohjalla sijaitsivat laitteiston jäähdytysnestesäiliöt ja ammuttujen hylsyjen säilytystilat.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e https://www.nyteknik.se/teknikhistoria/kustartilleriets-kalla-kriget-kanoner-6539900 (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 12 cm tornautomatpjäs m/70 Wikimedia Commonsissa
