Øvre Richter Frich

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Øvre Richter Frich
GertØvreRichterFrich.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 24. maaliskuuta 1872[1]
Byneset, Norja
Kuollut 13. toukokuuta 1945 (73 vuotta)
Östertälje, Ruotsi
Kansalaisuus norjalainen
Ammatti kirjailija, lehtimies
Kirjailija
Aikakausi 1910–1935
Tyylilajit rikos, jännitys, seikkailu
Esikoisteos De knyttede næver
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Øvre Richter Frich (24. maaliskuuta 1872 Byneset13. toukokuuta 1945 Östertälje) oli norjalainen kirjailija ja lehtimies. Hän oli maailmansotien välisen ajan tunnetuimpia norjalaisia rikoskirjailijoita.[1] Hänen merkittävä esikuvansa oli Friedrich Nietzsche. Kirjoissaan Frich ihannoi maskuliinisuutta ja fyysistä voimaa - ominaisuuksia, jotka korostuvat hänen luomassaan Jonas Fjeld -sankarihahmossa.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frich varttui pappisperheessä ja oli nuorukaisena urheilullisesti suuntautunut. Hän harrasti muun muassa painia ja nyrkkeilyä. Frich opiskeli lakia ja lääketiedettä lyhyen aikaa. Vuonna 1895 hän matkasi Kristianiaan ja aloitti toimittajana sikäläisesssä Ørebladet-lehdessä. Toimittajan ura jatkui Aftenpostenissa vuosina 1900–1910 ja sen jälkeen päätoimittajana sanomalehdissä Verdens Gang 1910–1911 ja Bergens Aftenblad 1913–1914.[1][2]

Frichin esikoisteos on 1911 ilmestynyt jännitysromaani De knyttede næver, joka aloitti Jonas Fjeld -kirjasarjan. Kaikkiaan Frichin tuotanto käsittää noin 70 romaania. Hänen kirjojaan on myyty parisen miljoonaa kappaletta ja niitä on käännetty yhdeksälle kielelle.[1]

Jonas Fjeld -kirjoja Frich kirjoitti kaikkiaan 21. Jonas Fjeld on klassinen sankarihahmo, joka matkaa ympäri maailmaa taistelussaan konnia vastaan.[1] Menestyksensä ansiosta Frich saattoi matkustaa paljon ja hän ammensi matkakokemuksistaan kirjoitustyössään. Hän myös asui pitkiä aikoja ulkomailla, muun muassa Pariisissa.[2] Tuottelias Frich poltti kynttilänsä molemmista päistä, ja vietti elämänsä viimeiset viisitoista vuotta Ruotsissa terveydellisten ongelmien ja hiipuvan luomisvoiman piinaamana.[1]

Toisen maailmansodan jälkeen Frichia syytettiin juutalaisten kategorisoinnista kommunistivakoilijoiksi, mutta hänen teoksissaan on myös mukavia juutalaisia. Mustaihoisia Frich kuvasi villeiksi, mikä tosin oli lähinnä aikakauteen liittyvä stereotypia.[2]

Valikoitu bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • De knyttede næver (1911)
  • De sorte gribbe (1913)
  • Flyvefisken (1914)
  • Kanonernes sjel (1915)
  • Det ytterste hav (1921)
  • Den evige vandrer (1923)
  • Halvkunstnerne (1925)
  • Men Rocambole var ikke død ...! (1929)
  • Boken om tobakk (1934)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • W. Dahl: Dødens fortellere (1993)
  • C. H. Gylseth: ... seg selv til det ytterste. Øvre Richter Frich og hans forfatterskap (1997)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Øvre Richter Frich Norsk biografiks leksikon. Viitattu 30.4.2019.
  2. a b c d Tietoa kirjailijasta :: Øvre Richter Frich Risingshadow.fi. Risingshadow. Viitattu 30.4.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]