Île Sainte-Marguerite

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Île Sainte-Marguerite
Map-Lerins-Marguerite.PNG
Maantiede
Sijainti 43°31′09″N, 7°02′57″E
Merialue Välimeri
Pinta-ala 2,1 km²
Valtio
Valtio Ranskan lippu Ranska

Île Sainte-Marguerite on Îles de Lérins -saariryhmän suurin saari Ranskan Rivieran edustalla lähellä Cannesin kaupunkia. Saari tunnetaan 1600-luvulla rakennetusta Fort Royal -linnastaan, jossa oli vankina legendaarinen rautanaamioinen mies. Suurin osa saarta on Ranskan valtion omistuksessa.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etang du Batéguier.

Île Sainte-Marguerite on pinta-alaltaan 210 hehtaaria, ja se on pääosin metsää[1]. Saaren erottaa viereisestä Île Saint-Honorat'n saaresta vain kapea meriväylä.[2] Fort Royal sijaitsee saaren pohjoisrannalla, ja sen lähistöllä on myös espanjalaisten vuonna 1635 rakentama kaivo. Saaren länsipäässä on 1500-luvulta peräisin oleva tornin raunio sekä Rooman valtakunnan aikaisen kalastussataman ja kylpylän jäänteet.[1] Saaren itäosassa on lampi nimeltä Etang du Batéguier[2]. Saaren ainoa yksityisalue on Grand Jardin, jossa sijaitsee 1500-luvulta peräisin oleva Oubliettes eli Unohduspaikka-rakennus[1]. Suurimman osan saarta kattavassa metsässä kulkee useita teitä[2]. Liikennettä teillä on rajoitettu ja esimerkiksi pyöräily on kokonaan kielletty. Metsä koostuu lähinnä männyistä ja tammista sekä muutamista eucalyptuspuista.[3] Batéguierin lampi on tärkeä levähdyspaikka useille muuttolinnuille[4]. Suurin osa saarta, noin 95% sen pinta-alasta, on suojeltua[5].

Saaren ilmasto on välimerellinen ja sille on tyypillistä kuumat ja kuivat kesät sekä rankat vesisateet keväisin ja syksyisin. Vuoden keskimääräinen lämpötila on 15,9°C. Alimmillaan lämpötila on -2,9°C ja korkeimmillaan 35,8°C. Vuosittainen sateen määrä on 875 mm. Kesän kuivakausi kestää noin kolmen kuukauden ajan, ja tästä syystä useimpien kasvien kasvukausi ajoittuu keväälle.[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fort Royal.

Saaren rannikolla tehdyissä kaivauksissa on löydetty keramiikan ja seinämaalausten jäänteitä, jotka on ajoitettu 300-luvulle eaa.[7] Saari sai nimensä Pyhän Honoratuksen sisaren mukaan, joka asui saarella pienen uskonnollisen yhteisön kanssa 300-luvulla. Heidän lisäkseen saarella vieraili ajoittain munkkeja viereiseltä pienemmältä île Saint-Honorat'n saarelta. Kuningatar Jeanne antoi saaren Bertrand Grasselaiselle vuonna 1351, mutta munkit saivat saaren takaisin omistukseensa 1400-luvulla. Chevreusen herttua Claude de Lorraine hankki saaren itselleen vuonna 1617 ja se siirtyi myöhemmin Guisen herttuan omistukseen. Sittemmin Kardinaali Richelieu valloitti saaren, ja hänen käskystään saarelle rakennettiin vuonna 1635 Fort Royal. Se ei kuitenkaan kestänyt espanjalaisten hyökkäyksiä. He valloittivatkin saaren muutaman vuoden ajaksi kolmikymmenvuotisen sodan aikana, mutta ranskalaiset valloittivat sen takaisin vuonna 1637.[1] Fort Royalesta tuli valtion vankila vuonna 1685, ja vuodet 1687–1698 linnassa oli vankina rautanaamioisena miehenä tunnettu tuntematon vanki[7]. 1700-luvulla saaren valloittivat Ranskalta vuorotellen Itävalta, Piemonte ja Englanti, mutta ne kaikki ajettiin sittemmin pois. Saaren linna luokiteltiin historialliseksi monumentiksi vuonna 1927, ja sen sotilaallinen merkitys lakkasi vuonna 1944. Linnaa entisöitiin vuonna 1971[1], ja se siirtyi Cannesin kaupungin omistukseen vuonna 1995.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Klaus Bennewitz, Corinna Cacoveanu, Gerda Kurtz, Marianne Mehling ja Siglinde Summerer: Provence ja Ranskan Riviera. Otava, 1984. ISBN 951-1-13002-1.
  • Jane Simmonds: Provence & The Cote D'azur. DK, 2008. ISBN 978-1-40532-107-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Bennewitz, Cacoveanu, Kurtz, Mehling ja Summerer 1984, s. 106
  2. a b c Simmonds 2008, s. 70
  3. Présentation de l'île Sainte-Marguerite Les îles de Lérins. Viitattu 14.4.2011. (ranskaksi)
  4. a b Île Sainte-Marguerite Trans Côte d'Azur. Viitattu 14.4.2011. (ranskaksi)
  5. L'espace naturel Les îles de Lérins. Viitattu 14.4.2011. (ranskaksi)
  6. Le climat Les îles de Lérins. Viitattu 14.4.2011. (ranskaksi)
  7. a b Simmonds 2008, s. 71