Århusin sopimus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Århusin sopimus
Allekirjoitettu 25. kesäkuuta 1998
Allekirjoituspaikka Århus Tanska
Voimaantulopäivä 30. lokakuuta 2001
Osapuolet
Allekirjoittajat Euroopan yhteisö ja jäsenvaltiot
Ratifioijat Euroopan unioni ja 46 valtiota

Århusin sopimus on kansainvälinen yleis- ja ympäristösopimus, joka solmittiin Tanskan Aarhusissa (tuolloin Århus) 25. kesäkuuta 1998.[1]

Sopimuksen tavoitteena on edistää kansalaisten vaikutusmahdollisuutta päätöksiin, jotka koskevat heidän elinympäristöään. Sopimuksessa mukana olevat valtiot takaavat ympäristöasioissa kansalaisilleen oikeuden saada tietoa ja osallistua päätöksentekoon sekä vireillepano- ja muutoksenhakuoikeuden.[2]

Århusin yleissopimus vahvistaa perussäännöt, joilla pyritään edistämään kansalaisten osallistumista ympäristöasioihin ja ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoon. Århusin yleissopimuksessa on kolme pilaria, joista kullakin myönnetään erilaisia oikeuksia: ensimmäisellä pilarilla mahdollistetaan ympäristöä koskevan tiedon saanti, toisella osallistuminen päätöksentekomenettelyihin ja kolmannella muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus.[3]

Århusin sopimus on Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimus. Euroopan yhteisö allekirjoitti yhdessä kaikkien jäsenvaltioidensa kanssa Århusin sopimuksen vuonna 1998.[3] Sopimus astui voimaan 30. lokakuuta 2001, jolloin se oli ratifioinut 17 maata etupäässä Itä-Euroopasta ja Keski-Aasiasta.[4] 29. huhtikuuta 2017 mennessä sopimuksen oli ratifoinut tai hyväksynyt 46 valtiota ja Euroopan unioni.[5]

Suomessa eduskunta hyväksyi sopimuksen 21. kesäkuuta 2004 ja tasavallan presidentti 13. elokuuta 2004. Sopimus astui voimaan Suomessa 30. marraskuuta 2004.[6] Suomen lainsäädäntö täytti sopimuksen vaatimukset kuitenkin jo aikaisemmin.[2]

  1. The Aarhus Convention Environment. European Commission. Viitattu 18.1.2020. (englanniksi)
  2. a b Lyytimäki, Jari & Hakala, Harri: ”Ympäristönsuojelun tila Suomessa: Ympäristönsuojelu arkipäiväistyy”, Ympäristön tila ja suojelu Suomessa, s. 417. (2. uud. laitos) Helsinki: Gaudeamus (Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd) ja Suomen ympäristökeskus, 2008. ISBN 978-952-495-100-5.
  3. a b ”Perustelut”, Ehdotus: Neuvoston päätös: tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan yleissopimuksen tekemisestä yhteisön puolesta, s. 2. Bryssel: Euroopan yhteisöjen komissio, 2003. KOM(2003) 625 lopullinen. 2003/0249 (CNS). Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomissio, unece.org (pdf) (viitattu 30.4.2017).
  4. Århusin sopimus astui voimaan yle.fi. 30.10.2001. Yleisradio Oy. Viitattu 30.4.2017.
  5. Chapter XXVII: 13. Convention on Access to Information, Public Participation in Decision-Making and Access to Justice in Environmental Matters United Nations Treaty Collection, treaties.un.org. 29.4.2017. Yhdistyneet kansakunnat. Viitattu 30.4.2017. (englanniksi)
  6. Valtiosopimus 122/2004: Tasavallan presidentin asetus tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta ja yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta finlex.fi. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 30.4.2017.