Varpushaukka
| Varpushaukka | |
|---|---|
,_%D0%98%D0%B7%D0%BC%D0%B0%D0%B9%D0%BB%D0%BE%D0%B2%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9_%D0%BF%D0%B0%D1%80%D0%BA.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Päiväpetolinnut Accipitriformes |
| Heimo: | Haukat Accipitridae |
| Suku: | Lintuhaukat Accipiter |
| Laji: | nisus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Accipiter nisus |
|
 |
|
| Katso myös | |
Varpushaukka (Accipiter nisus) on lintuhaukkoihin kuuluva pienikokoinen päiväpetolintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naaras on koirasta isompi, 35–41 cm pitkä ja siipien kärkiväli 67–80 cm; sen voi sekoittaa koiraspuoliseen kanahaukkaan, mutta kanahaukka on rotevampi, varpushaukka solakampi. Koiras on vain 29–34 cm pitkä, siipien kärkiväli 59–64 cm, se on siniharmaa selkäpuolelta ja punaruskearaitainen vatsapuolelta. Koiras painaa n. 150 g, naaras 270 g.
Ääni on kimakkaa kimitystä, koiraan ääni on korkeampi. Muistuttaa kanahaukan ääntä, mutta on selvästi korkeampaa ja nopeampaa.
Vanhin suomalainen rengastettu varpushaukka on ollut 13 vuotta, 10 kuukautta ja 4 päivää vanha. Euroopan vanhin oli tanskalainen 20 vuotta ja 3 kuukautta vanha haukka.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varpushaukka on levinnyt laajalle Eurooppaan, Aasiaan ja Pohjois-Afrikkaan. Pohjoisimmat pesijät talvehtivat etelässä. Euroopassa pesii 150 000–170 000 paria, joista Britteinsaarilla 33 000. Venäjän kanta on 140 000–180 000 ja Turkin 3 000–10 000 paria.
Suomessa pesii eri arvioiden mukaan 7 000–10 000 paria,[3][4] ja se on maan yleisin päiväpetolintu. Aivan pohjoisimmasta Lapista varpushaukka puuttuu pesivänä. Kanta on taantumassa, mutta vuoden 2010 uhanalaisuustarkastelussa laji luokiteltiin elinvoimaiseksi.[3] Pääosa muuttaa elo-lokakuussa Keski-Eurooppaan, lähinnä Saksaan, ja ne palaavat maalis-toukokuussa.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varpushaukka saalistaa sekä metsässä että asutuksen lähistöllä. Laajoja avomaita se välttelee, koska metsästystaktiikkaan kuuluu saaliin yllättäminen. Pesimäympäristönä on tiheä nuori (yleensä alle 60-vuotias) metsä, mielellään soistunut tai korpi. Voi pesiä myös kangasmaan ylitiheissä nuorissa männiköissä.
Varpushaukka voi tulla kaupunkiinkin sieppaamaan lintulaudan ruokavieraita. Se käy säännöllisesti ruokintapaikoilla[5].
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Reviirin koko on useita neliökilometrejä. Varpushaukka rakentaa joka kesä uuden pesän risuista puuhun, lähes aina kuuseen, joskus mäntyyn. Pesä on matala ja leveä lava. Pesäpuu on usein niin hento-oksainen, että aikuinen ihminen ei pysty siihen kiipeämään. Pesän korkeus maasta on 5–10 m. Naaras munii toukokuussa 3–7 munaa, joita se hautoo n. kuukauden. Petolintujen yleiseen tapaan naaras aloittaa haudonnan heti ensimmäisen munan munittuaan, minkä takia poikaset kuoriutuvat eri aikoihin. Pienemmät koiraspoikaset varttuvat nopeammin. Pesästä ne lähtevät n. 4-viikkoisina, ja pysyttelevät reviirillä vielä useita viikkoja. Varpushaukan pesimäpiirillä on useita saaliinkäsittelypaikkoja, tavallisesti mättäitä tai kantoja, joilla voi olla suuria määriä saalislintujen höyheniä.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varpushaukka metsästää lintuja hippiäisen kokoisista jopa harakoihin ja kyyhkyihin. Poikasaikana tavallisimmat saalislinnut ovat peipon kokoluokkaa, tai nuoria rastaita. Saalistaa jonkin verran myös pikkujyrsijöitä. Poikueen ruokkimiseksi koiras joutuu saalistamaan kesän aikana jopa 400–500 pikkulintua.
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Kuvaus linnun värityksestä. -
Varpushaukka lennossa. -
-
Kuvattuna lennossa linnun korkeudelta. -
Varpushaukka taistelemassa variksen kanssa. -
Varpushaukka taistelemassa variksen kanssa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Accipiter nisus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Varpushaukka – Accipiter nisus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Varpushaukka Lintuatlas. Viitattu 5.6.2014.
- ↑ Varpushaukka Luontoportti.com. Viitattu 5.6.2014.
- ↑ Laine, Lasse: Suomen Luonto-opas, s. 196. WSOY, 2000.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Varpushaukka Lintukuva-verkkopalvelussa
- Viikon luontoääni: Varpushaukka (Arkistoitu – Internet Archive) Yle Radio Suomi.
- Keskisuomalainen: Varpushaukka (Arkistoitu – Internet Archive)
- Eskelinen, Olavi 1979: Varpushaukan Accipiter nisus pesä koivussa hiirihaukan Buteo buteo naapurina. - Lintumies 2.1979 s. 83. LYL.
- Forsman, Dick & Ehrnstén, Björn 1984: Kaksi lähekkäistä varpushaukan (Accipiter nisus) pesintää. – Lintumies 4.1984 s. 178. LYL.
- Kallela, Kari & Markku 1981: Varpushaukan loppu. - Lintumies 3.1981 s. 129. LYL.
- Palmgren, Pontus 1932: Der Nistbiotop des Sperbers, Accipiter n. nisus (L.), auf den Ålands-Inseln. - Ornis Fennica 9:74-78.
- Saurola, Pertti 1981: Varpushaukan muutto suomalaisen rengastusaineiston kuvaamana. - LIntumies 1.1981 s. 10–18. LYL.
| ||||||||||