Turkinkyyhky
| Turkinkyyhky | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kyyhkylinnut Columbiformes |
| Heimo: | Kyyhkyt Columbidae |
| Suku: | Turturikyyhkyt Streptopelia |
| Laji: | decaocto |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Streptopelia decaocto |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Turkinkyyhky (Streptopelia decaocto) on pienikokoinen kyyhkylaji, joka on viime vuosikymmeninä levinnyt eteläiseen Suomeenkin.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turkinkyyhky on vaaleanharmaa, selästä tummempi kuin vatsapuolelta. Niskassa on aikuisilla linnuilla musta kaulus, pyrstösulkien tyvi alhaalta katsoen on tumma. Muistuttaa turturikyyhkyä.
- Koko: Pituus 28–33 cm, siipien kärkiväli 60 cm ja paino 200 grammaa
- Ääni: Monotoninen luonteenomaisesti kolmitavuinen huhuilu: kuukuu, kuuuu.
Vanhin eurooppalainen rengastettu turkinkyyhky on ollut vähintään 17 vuoden 9 kuukauden ikäinen brittiläinen yksilö.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turkinkyyhkyn alkuperäinen levinneisyysalue oli Kaakkois-Euroopassa ja Aasiassa. Se on levinnyt 1900-luvun jälkipuoliskolla Balkanin suunnalta muualle Eurooppaan. Ensimmäinen varma havainto Suomesta on 1950-luvulta ja ensimmäinen pesintä varmistettiin Vaasassa vuonna 1966. Suomessa nykyään paikoittainen yhdyskuntamaisesti esiintyvä laji, muun muassa Lounais-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla, Oulussa ja Ahvenanmaalla. Suomessa pesii noin 200 paria, Ruotsissa 2 300 – 4 300 ja Virossa 100–150 paria.[3] Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 9–22 miljoonaa paria.[4]
Luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolella turkinkyyhkyä tavataan lisäksi ihmisen istuttamana vieraslajina monilla alueilla, kuten Afrikassa Kap Verdellä ja Amerikassa Yhdysvalloissa, Meksikossa, Belizessä ja useissa Karibian eri valtioissa sekä Aasiassa Japanissa.[1] Yhdysvaltojen populaatio sai alkunsa pienestä siirtoistutuksesta 1970-luvulla.
Turkinkyyhky on paikkalintu. Nuoret yksilöt vaeltelevat syksyisin muutamien kymmenien, joskus satojen kilometrien päähän. Suomen turkinkyyhkyt ovat ilmeisesti ruotsalaista alkuperää.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turkinkyyhky viihtyy ihmisasumusten lähettyvillä. Se viihtyy erilaisissa puistikoissa, puustoisilla kerrostalo– ja varastoalueilla ja pesii usein havupuuhun.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turkinkyyhky munii hataraan risupesäänsä kaksi valkoista munaa. Litteä risupesä sijaitsee puussa muutaman metrin korkeudella. Molemmat puolisot hautovat 14–16 päivää, naaras aktiivisemmin. Poikaset ovat välttävästi lentokykyisiä jo 15 päivän ikäisinä, mutta lähtevät pesästä usein vasta noin 20 päivän ikäisinä, ja pysyttelevät sitten vielä viikon verran pesäpuussa tai sen välittömässä läheisyydessä. Etelämpänä laji voi tehdä 5, jopa 6 pesyettä maalis–lokakuussa, Suomessa vain 2 tai 3. Sukukypsä 1-vuotiaana.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turkinkyyhky syö kasvisravintoa, etenkin siemeniä kuten viljaa. Ruokavalioon kuuluvat myös marjat ja hedelmät sekä pienet selkärangattomat.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c BirdLife International: Streptopelia decaocto IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 569. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
- ↑ Population status and trends at the EU and Member State levels, Streptopelia decaocto Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 25.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Streptopelia decaocto (Eurasian Collared-dove) (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 10.4.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||