Rantakurvi
| Rantakurvi | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
| Heimo: | Kurpat Scolopacidae |
| Suku: | Xenus |
| Laji: | cinereus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Xenus cinereus |
|
 |
|
| Katso myös | |
Rantakurvi (Xenus cinereus) on pieni kahlaaja, joka on Suomessa esiintymisalueensa länsirajalla. Suomessa pesii noin 20 paria ja kanta on laskenut viime aikoina. Ensimmäiset havainnot Suomessa on tehty 1800-luvun lopulla.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rantakurvi on päältä vaaleanharmaa, selässä musta V-kuvio. Alapuolelta kuviottoman valkea, keltaiset jalat lyhyet. Pitkä musta nokka kaareutuu loivasti ylöspäin. Lennossa siivillä selvät valkoiset kolmiot, vertaa punajalkavikloon. Pituus 22–27 cm, siipien kärkiväli 36–45 cm, paino 50–95 g. Kutsuääni on ’vy-vy-vy’, muistuttaen pikkukuovin ääntä.
Vanhin suomalainen rengastettu rantakurvi on ollut 16 vuotta 2 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin rantakurvi.
Rantakurvin kuvaili ja nimesi tieteelle Johann Anton Güldenstädt 1775.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rantakurvi pesii Suomessa erittäin harvalukuisena ja taantuvana Pohjanlahden pohjukassa. Venäjällä, Siperiassa ja Pohjois-Aasiassa asuu 160 000–1,2 miljoonaa yksilöä. Euroopan puoleisella Venäjällä niistä pesii noin 10 000 paria. Se talvehtii Itä-Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja Australiassa. Suomessa myös muuttoaikainen vieras pääosin touko-elokuussa Etelä- ja Itä-Suomessa.
Ympäristöministeriön päätöksellä (n:o 1209/95) lähes kaikille Suomen pesimälintulintulajeille on määritelty ohjeellinen arvo. Rantakurvin ohjeellinen arvo on 3868€.[3]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luonnossa rantakurvin pesäpaikat ovat rantaniittyjä. Suomessa se suosii satamia, puun lajittelualueita ja muita kosteita aukeita paikkoja.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesä on avoimesti maassa. Naaras munii 4 munaa, joita molemmat emot hautovat noin 3 viikkoa. Poikaset ovat pesäpakoisia, ja koiras enimmäkseen huolehtii niistä, sillä naaras lähtee syysmuutolle pian poikasten kuoriuduttua.
Suomessa lajia on tutkinut varsinkin biologi Nils Fritzén Perämeren pohjukassa.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hyönteiset, nilviäiset, äyriäiset ja madot. Ruokailee kiireisen oloisena ja usein pesee löytämänsä ötökän.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Xenus cinereus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 570. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rantakurvi Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Rantakurvi (Xenus cinereus)
- ITIS: Xenus cinereus (englanniksi)
| ||||||||||