Punajalkaviklo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Punajalkaviklo
Rotschenkel (Tringa totanus) 03.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpat Scolopacidae
Suku: Viklot Tringa
Laji: totanus
Kaksiosainen nimi
Tringa totanus
Linnaeus, 1758
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Punajalkaviklo Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Punajalkaviklo Commonsissa

Punajalkaviklo (Tringa totanus) on punajalkainen kahlaaja. Lajin nimesi Carl von Linné 1758.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes muovisen näköiset punaiset jalat ja nokka. Höyhenpeite on ruskeankirjava, sen valkeat alueet yläperässä ja siivissä paljastuvat linnun lentäessä. Nuorella linnulla koivet ovat kellahtavat ja nokka tummahko. Pituus 26-31 cm, siipien kärkiväli 40-65 cm, paino 85-170 g.

Tavallisin ääni 'tjyy-hy', varoitus on loppumaton 'kip-kip-kip...' jankutus. Laulu on melodista, kangaskiurumaista 'liyky-liyky-liyky', ja sen koiras esittää usein laululennossa.

Vanhin suomalainen rengastettu punajalkaviklo on ollut 14 vuotta 1 kuukautta 3 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut vähintään 26 vuoden 11 kuukauden ikäinen tanskalainen lintu.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punajalkaviklo pesii liki koko Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Suomessa esiintymisen painopiste on saaristossa ja rannikoilla, mutta se pesii myös paikoin sisämaan lintujärvillä. Lapissa se on harvinainen. Pesimäkantamme on noin 8000 paria. Euroopassa pesii 300,000–390 000 paria, joista 35,000–40,000 Britteinsaarilla. Maailman populaation kannaksi arvioidaan 1–2,5 miljoonaa yksilöä.Se talvehtii Välimeren seudulla ja Ranskan, Espanjan ja Portugalin Atlantinpuoleisilla rannoilla. Suomeen se saapuu huhtikuussa, poismuutto tapahtuu vähitellen heinä-elokuussa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punajalkaviklo viihtyy monenlaisissa kosteikoissa, sekä soilla että rantaniityillä. Saaristossa se pesii nykyisin lähes ainoastaan lokkilintujen yhdyskunnissa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punajalkaviklon pesä.

Punajalkaviklo munii 4 munaa, ja hautoo niitä 22-25 päivää. Poikaset ovat pesäjättöisiä ja emot hoitavat niitä, kunnes ne ovat lentokykyisiä 4-viikkoisina.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punajalkaviklo syö pieniä selkärangattomia, joita se kaivelee rantasoran joukosta. Voi syödä myös pikkukaloja ja sammakonpoikasia. Kaloja saalistaa joskus parvena, joka paimentaa kalaparven ahdinkoon.

Lähde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Tringa totanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 22.10.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]