Kulorastas
| Kulorastas | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Rastaat Turdidae |
| Suku: | Rastaat Turdus |
| Laji: | viscivorus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Turdus viscivorus |
|
 |
|
| Katso myös | |
Kulorastas (Turdus viscivorus) on vähän laulurastasta suurempi varpuslintuihin kuuluva lintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kulorastaan selkäpuoli on ruskeanharmaa, vatsapuoli vaalea ja pyöreiden, selvärajaisten mustien täplien pilkuttama. Lennossa huomaa valkeat kainalohöyhenet ja pyrstön valkoiset kulmat. Väritykseltään kulorastas muistuttaa laulurastasta, mutta on suurempi, mustarastaan kokoluokkaa. Kulorastas on Suomen suurin rastas[3]: sen pituus on 26–29 cm ja paino 100–130 g.
Kulorastaan laulu muistuttaa mustarastaan huilumaista laulua, mutta sen tempo on nopeampi ja säkeet lyhyempiä. Kulorastaan lentoääni on kuuluvaa pärinää tai rätinää, ja varoitusääni on samankaltainen, mutta vahvempi ja terävämpi.[3] Kulorastas on arka ja hiljainen lintu. Muuttoaikoina sitä tavataan pienissä parvissa.
Vanhin suomalainen rengastettu kulorastas on ollut vähintään 4 vuotta 10 kuukautta 17 päivää vanha.[4]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kulorastas on lajina euraasialainen ja sitä tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa. Lisäksi sitä tavataan Länsi-Siperiassa, Vähässä-Aasiassa, paikoitellen Keski-Aasiassa sekä Himalajan länsiosissa.
Alalajeja on kolme, joista pohjoinen nimilaji pesii myös Suomessa. Linnut talvehtivat joko Länsi-Euroopassa tai Pohjois-Afrikassa, etenkin Marokossa, Tunisiassa ja Algeriassa, sekä Välimeren maissa, Lähi-idässä ja Israelissa. Satunnaisesti kulorastas voi myös talvehtia Norjaa ja Ruotsia myöten. Toinen alalaji pesii Pohjois-Afrikassa ja kolmas Siperiassa. Harhailevia kulorastaita on tavattu muun muassa Islannissa ja Färsaarilla.
Yli 75 % maailman kulorastaskannasta pesii ja talvehtii Euroopassa. Euroopassa lajia tavataan noin 3–7,5 miljoonaa paria, eli 6–15 miljoonaa yksilöä, ja laji on levittäytynyt 36 maan alueelle. Koko maapallon kannaksi arvioidaan 17 miljoonaa yksilöä.
Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 150 000–200 000 paria.[5] Suomeen jää joskus talvehtimaan vain parisenkymmentä yksilöä. Pohjoinen levinneisyysraja noudattaa yhtenäisen mäntymetsävyöhykkeen pohjoisrajaa. Laji taantui Suomessa voimakkaasti 1950-luvulla, mutta kannat ovat elpyneet. Nykyisin kulorastaita esiintyy koko maassa aina mäntyrajalle saakka. Laji on Etelä-Suomessa melko harvalukuinen. Laji vaikuttaa kuitenkin runsastuneen 2000-luvulla.[6]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kulorastasta tavataan havumetsissä, etenkin vanhoissa harju- ja kalliomänniköissä, ja muuttoaikoina pelloilla ja saaristossa. Keski-Euroopassa laji on yleinen puistolintu.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesä on suurehko ja rakennettu kuivista oksista ja ruohoista sekä jäkälästä, sisältä vuorattu savella ja heinillä. Pesä on tavallisesti männyssä muutaman metrin korkeudella. Muninta alkaa Etelä-Suomessa vapun tienoilla. Naaras munii kolmesta viiteen sinivihreää, ruskeatäpläistä munaa ja hautoo niitä noin kaksi viikkoa[3]. Koiras saattaa joskus hautoa lyhyitä aikoja. Muna painaa 7,8 g. Molemmat emot hoitavat poikasia, jotka lähtevät pesästä kaksiviikkoisina ja itsenäistyvät pari viikkoa myöhemmin. Voi pesiä kahdesti kesän aikana, jolloin koiras huolehtii ensimmäisen pesyeen poikasista naaraan muniessa ja hautoessa toista.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kulorastas on kaikkiruokainen: se syö hyönteisiä, matoja, marjoja ja hedelmiä[3]. Keski-Euroopassa kulorastaan talviravintoa ovat etenkin mistelin marjat, siksi sen nimikin on monissa kielissä mistelirastas.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa, V. – Oxford University Press. Hongkong. ISBN 0-19-857508-4
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Turdus viscivorus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Kulorastas – Turdus viscivorus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b c d Laine, Lasse J.: Suomen linnut – Tunnistusopas, s. 281. Helsinki: Otava, 2017. ISBN 978-951-1-27650-0.
- ↑ Lintujen ikäennätykset Luomus. 28.5.2019. Viitattu 19.7.2020.
- ↑ Population status and trends at the EU and Member State levels, Turdus viscivorus Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 27.2.2024. (englanniksi)
- ↑ https://velipohjonen.com/article/kulorastas-turdus-viscivorus-sen-29gytge2im5s4-46/