Yösoittoja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yösoittoja
Nocturnes: Five Stories of Music and Nightfall
Yösoittoja.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija Kazuo Ishiguro
Kieli englanti
Genre novellikokoelma
Kustantaja Faber and Faber
Julkaistu 2009
Ulkoasu sid
Sivumäärä 221
ISBN 978-0-571-24498-0
Suomennos
Suomentaja Helene Bützow
Kansitaiteilija Timo Mänttäri
Kustantaja Tammi
Julkaistu 2011
Ulkoasu 236
Sivumäärä sid.
ISBN 978-951-31-4922-2
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Yösoittoja on japanilaissyntyisen kirjailijan Kazuo Ishiguron viiden tarinan laajuinen tarinakokoelma. Alkuteos on ilmestynyt 2009, Helene Bützowin suomennos on ilmestynyt 2011 Tammen kustantamana. Kuuden romaanin jälkeen tämä on Kazuo Ishiguron ensimmäinen novellikokoelma.

Kertomukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuteoksen suomentamaton alaotsikko Five Stories of Music and Nightfall kertoo, että tarinoiden yhteisenä kantavana tekijänä ovat musiikki, muusikot ja iltahämärä. Teemana tarinoissa ovat toteutumattomat mahdollisuudet, ja niitä sävyttää sen aiheuttama surumielinen tunnelma. Toinen ja neljäs tarina sisältävät koomista pohjavirettä, ensimmäisessä ja viimeisessä tarinassa keskeisinä hahmoina ovat kahvilamuusikot, ensimmäisessä ja neljännessä on yhteinen päähenkilö. Tarinat on kerrottu minämuodossa, ja jokaisessa viidessä kertomuksessa on kertojana mies,[1] joka tarkastelee tilanteita sammakkoperspektiivistä.[2]

  • "Iskelmähurmuri"
    • Tapahtumaympäristö on Venetsia, jossa uransa hiipumisvaiheessa oleva amerikkalainen laulaja pyytää puolalaisen kahvilamuusikon säestäjäkseen, kun hän laulaa gondolista vaimolleen (jonka kanssa avioliitto on päättymässä).
  • "Come Rain or Come Shine"
    • Ulkomaille asettunut opettaja saa Lontoossa kutsun erään pariskunnan kotiin. Hän on tuntenut heidät yliopistoajoiltaan. Pariskunnan väliset jännitteet kuitenkin vaikuttavat vieraaseen ja aiheuttavat hankalan tilanteen.
  • "Malvern Hills"
    • Nuori kitaristi pakenee Lontoosta huonoa menestystään rockmaailmassa Malverniin maalaiskahvilaan, jonka omistavat hänen sisarensa ja lankonsa. Siellä hän tapaa sveitsiläisiä turisteja, joiden käyttäytyminen saa hänet pohtimaan omaa tilannettaan.
  • "Yösoittoja"
    • Saksofonisti on toipumassa plastiikkakirurgisesta toimenpiteesta hotellissa Beverly Hillsissä ja joutuu tekemisiin rikkaan amerikkalaisen naisen kanssa (jonka entinen mies on ensimmäisen kertomuksen iskelmälaulaja) ja päätyy hotellissa kummalliseen kohtaukseen, johon liittyy palkintopysti ja keitetty kalkkuna.
  • "Sellisti"
    • Unkarilainen sellisti lankeaa häntä opettavan sellistin lumoukseen, joka on virtuoosimainen amerikkalainen vanhempi nainen, joka. Mies tajuaa myöhemmin, että nainen ei osaa soittaa selloa, mutta tämä oli niin vakuuttunut omasta musiikillisesta neroudestaan, ettei yksikään opettaja tuntunut vetävän sille vertoja, ja niinpä, ettei himmentäisi lahjakkuutttaan epätäydellisyyden sävyllä, hän päättää olla koskaan hyödyntämättä vähäistä taitoaan.[3]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Independentin toimittajan mukaan kyse on kauniista, nokkelasta kirjasta, joka kertoo ajan kulumisesta ja sävelten liitelystä tavalla, joka tekee siitä hyvän lukukokemuksen.[4]

Pentti Orhanen miettii, onko hyvin kiinteä Yösoittoja edes perinteinen novellikokoelma, sillä kertomukset ilmaisevat enemmän osana kokonaisuutta kuin itsenäisinä tarinoina.[5] "Mutta – laatutaiteen ystäville, Ishiguroa haarukkapaloina, olkaa hyvä!" tarjoaa Helsingin Sanomissa Matti Mäkelä.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nocturnes: Five Stories of Music ("All five stories have unreliable male narrators, who are musicians of some kind, and are written in the first person.") The Times. Viitattu 24.5.2011.
  2. Arto Virtanen, Parnasso 1/2011
  3. Decca Aitkenhead: Kazuo Ishiguro: 'There comes a point when you can count the number of books you're going to write before you die. And you think, God, there's only four left' ("She cannot actually play the instrument at all. So convinced was she of her own musical genius, no teacher ever seemed equal to it, and so rather than tarnish her gift with imperfection, she chose never to realise it at all.") The Guardian. 27.4.2009. Viitattu 24.5.2011.
  4. Christian House: Independent Nocturnes, By Kazuo Ishiguro ("Ultimately this is a lovely, clever book about the passage of time and the soaring notes that make its journey worthwhile.") 17.5.2009. Viitattu 24.5.2011.
  5. Pentti Orhanen, Viisiosainen iltahämärä, Ilkka 23.2.2011, viitattu 25.5.2011
  6. Matti Mäkelä, Kolmas pyörä tarkkailee, Helsingin Sanomat 26.4.2011, viitattu 25.5.2011

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.