William Wyler

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

William Wyler (1. heinäkuuta 190227. heinäkuuta 1981) oli tuottelias elokuvaohjaaja, joka tunnettiin pikkutarkkana ja vaativana. Hän vaati kymmeniä ottoja lähes kaikista elokuviensa kohtauksista ja halusi ylipäätään hallita tarinaa, muuta työryhmää ja kuvausympäristöä. Asenne ei ollut lopulta haitaksi, sillä hän saavutti sekä suuren yleisön että kriitikoiden suosion.

Uran alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wyler, syntyjään Wilhelm Weiller, syntyi Mulhousessa, tuolloin Saksalle kuuluneessa Elsassin maakunnassa (joka on nykyään osa Ranskaa). Hän oli Universal Picturesin perustajan Carl Laemmlen sisarenpoika. Sukulaissuhteesta oli hänelle hyötyä, sillä Wyleristä tuli Universalin nuorin ohjaaja 1925. Pian hän osoitti olevansa pätevä elokuvantekijä ja 1930-luvun alussa hänestä tuli Universalin merkittävimpiin kuuluva ohjaaja. Tämän ajan tuotoksia ovat The Love Trap, Hell's Heroes, ja Tom Brown of Culver.

Myöhemmin Wyler teki sopimuksen Samuel Goldwynin kanssa ja ohjasi elokuvat Nämä kolme, Tukkikuningas, Miksi miehet vaihtavat vaimoa?, Varjojen kadut, Jezebel, Humiseva harju, Kirje, Lännen mies ja Nainen ei armoa antanut.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1942-1945 Wyler palveli majurina USA:n armeijan ilmavoimissa ja ohjasi dokumentin The Memphis Belle. Hän ohjasi myös kaksi toisen maailmansodan tunnelmia kuvaavaa keskeistä elokuvaa. Rouva Miniver (1942) on tarina keskiluokkaisesta englantilaisesta perheestä sopeutumassa sotaan Euroopassa. Se auttoi amerikkalaisyleisöä totuttautumaan sota-ajan elämään ja osaltaan vahvisti Yhdysvaltain tukea briteille. Parhaat vuodet (1946) kertoo kolmesta kotiin palaavasta veteraanista ja heidän sopeutumisestaan siviilielämään. Elokuva hahmotti rintamalle joutumattomille veteraanin palaamisen ongelmia. Wyler voitti molemmista elokuvista parhaan ohjaajan Oscar-palkinnon. Molemmat palkittiin myös parhaan elokuvan Oscar-palkinnolla.

Uran loppuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950- ja 1960-luvuilla Wyler ohjasi vielä muutamia merkkiteoksia. Loma Roomassa (1954) esitteli Audrey Hepburnin suurelle yleisölle ja toi hänelle ensimmäisen Oscar-palkinnon. Ben-Hur (1959), eeppisen elokuvan klassikko, toi Wylerille kolmannen ohjaajan Oscarin. Ben-Hur voitti yhteensä 11 Oscaria.

Viimeisen elokuvansa Wyler ohjasi vuonna 1970. Heikon terveytensä vuoksi hän ei enää ohjannut yhtään elokuvaa, vaan kuoli 1981 ja haudattiin Glendaleen Kaliforniaan.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]