William Wyler

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

William Wyler (1. heinäkuuta 190227. heinäkuuta 1981) oli tuottelias elokuvaohjaaja, joka tunnettiin pikkutarkkana ja vaativana. Hän vaati kymmeniä ottoja lähes kaikista elokuviensa kohtauksista ja halusi ylipäätään hallita tarinaa, muuta työryhmää ja kuvausympäristöä. Asenne ei ollut lopulta haitaksi, sillä hän saavutti sekä suuren yleisön että kriitikoiden suosion.

Uran alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wyler, syntyjään Wilhelm Weiller, syntyi tuolloin Saksalle kuuluneessa Elsassin maakunnassa Mülhausenin kaupungissa. Hän oli Universal Picturesin perustajan Carl Laemmlen sisarenpoika. Sukulaissuhteesta oli hänelle hyötyä, sillä hänestä tuli 1925 Universalin nuorin ohjaaja. Pian hän osoitti olevansa pätevä elokuvantekijä, ja 1930-luvun alussa hänestä tuli Universalin merkittävimpiin kuuluva ohjaaja. Tämän ajan tuotoksia ovat The Love Trap, Hell's Heroes, ja Tom Brown of Culver.

Myöhemmin Wyler teki sopimuksen Samuel Goldwynin kanssa ja ohjasi elokuvat Nämä kolme, Tukkikuningas, Miksi miehet vaihtavat vaimoa?, Varjojen kadut, Jezebel, Humiseva harju, Kirje, Lännen mies ja Nainen ei armoa antanut.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1942–1945 Wyler palveli majurina Yhdysvaltojen armeijan ilmavoimissa ja ohjasi dokumentin The Memphis Belle. Hän ohjasi myös kaksi toisen maailmansodan tunnelmia kuvaavaa keskeistä elokuvaa. Rouva Miniver (1942) on tarina keskiluokkaisesta englantilaisesta perheestä sopeutumassa sotaan Euroopassa. Se auttoi amerikkalaisyleisöä sopeutumaan sota-ajan elämään ja osaltaan vahvisti Yhdysvaltain tukea briteille. Parhaat vuodet (1946) kertoo kolmesta kotiin palaavasta veteraanista ja heidän sopeutumisestaan siviilielämään. Elokuva hahmotti rintamalle joutumattomille veteraanin palaamisen ongelmia. Wyler sai molemmista elokuvista parhaan ohjaajan Oscar-palkinnon. Molemmat palkittiin myös parhaan elokuvan Oscar-palkinnolla.

Uran loppuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950- ja 1960-luvuilla Wyler ohjasi vielä muutamia merkkiteoksia. Loma Roomassa (1954) esitteli Audrey Hepburnin suurelle yleisölle ja toi Hepburnille ensimmäisen Oscar-palkinnon. Ben-Hur (1959), hollywoodilaisen suurelokuvan klassikko, toi Wylerille kolmannen ohjaaja-Oscarin. Ben-Hur sai yhteensä yksitoista Oscaria.

Viimeisen elokuvansa Wyler ohjasi vuonna 1970. Heikon terveytensä vuoksi hän ei sen jälkeen ohjannut enää yhtään elokuvaa. Hän kuoli 1981, ja hänet haudattiin Glendaleen Kaliforniaan.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]