W. T. Cosgrave

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta William T. Cosgrave)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
W. T. Cosgrave.

William Thomas Cosgrave (iiriksi Liam Tomás Mac Cosgair;[1] 5. kesäkuuta 1880 Dublin16. marraskuuta 1965 Dublin)[2] oli irlantilainen valtiomies, joka toimi Irlannin vapaavaltion pääministerinä vuosina 1922–1932.

Irlannin pääministerinä 1970-luvulla toiminut Liam Cosgrave oli hänen poikansa.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cosgrave liittyi jo nuorena Sinn Féin -puolueeseen, jonka edustajana hänet valittiin vuonna 1909 Dublinin kaupunginvaltuustoon. Hän liittyi vuonna 1913 perustettuihin Irlannin vapaaehtoisjoukkoihin ja jäi seuraavana vuonna niiden radikaaliin vähemmistöön, joka kieltäytyi liittymästä Britannian armeijaan.[2] Cosgrave osallistui vuoden 1916 epäonnistuneeseen pääsiäiskapinaan. Kapinan jälkeen hänet vangittiin ja tuomittiin kuolemaan, mutta tuomio lievennettiin elinikäiseksi vankeudeksi. Hän vapautui kesäkuussa 1917 yleisellä armahduksella.[1] Vielä samana vuonna hänet valittiin täytevaalissa Britannian parlamenttiin Kilkennyn edustajana. Hänet valittiin uudelleen seuraavana vuonna Sinn Féinin saadessa murskavoiton, mutta puolueensa muiden edustajien tavoin hän ei ottanut parlamenttipaikkaansa vastaan vaan liittyi Dubliniin perustettuun Irlannin kansalliskokoukseen eli Dáil Éireanniin.[1][2]

Cosgrave toimi Irlannin tasavaltalaishallituksessa kunnallishallinnosta vastanneena ministerinä. Irlannin itsenäisyyssodan aikana vuosina 1919–1921 hänen tehtävänään oli taivutella Irlannin paikallishallintoelimet tukemaan tasavaltaa ja kieltäytymään yhteistyöstä brittiviranomaisten kanssa. Cosgrave tuki joulukuussa 1921 solmittua kiisteltyä Ison-Britannian ja Irlannin sopimusta, ja vuonna 1922 hänestä tuli Michael Collinsin johtaman väliaikaisen hallituksen kuntaministeri sekä myöhemmin valtiovarainministeri.[1][2]

Kun Collins sisällissodan puhjettua siirtyi heinäkuussa 1922 johtamaan armeijaa, Cosgrave tuli 25. elokuuta hänen tilalleen väliaikaisen hallituksen johtoon. Kahta viikkoa myöhemmin Cosgrave valittiin myös Dáil Éireannin puheenjohtajaksi äkisti kuolleen Arthur Griffithin tilalle. Kun Irlannin vapaavaltion perustanut sopimus astui voimaan 6. joulukuuta 1922, Cosgravesta tuli toimeenpanevan neuvoston puheenjohtaja eli pääministeri. Huhtikuussa 1923 hänet valittiin myös vastaperustetun Cumann na nGaedheal -puolueen johtajaksi. Hän onnistui luomaan sisällissodan jälkeiseen Irlantiin vakaan ja demokraattisen hallinnon. Irlanti liittyi Kansainliittoon vuonna 1923. Veroja nostanut Cosgraven hallitus ei ollut kovin suosittu kansan parissa, mutta varteenotettava oppositio puuttui, sillä Éamon de Valeran johtama Sinn Féin boikotoi parlamenttia.[2][3]

Varapääministeri Kevin O’Higginsin salamurha synnytti heinäkuussa 1927 poliittisen kriisin, jonka aikana Cosgraven hallitus säädätti perustuslainvastaisiksi tulkittuja järjestöjä vastaan suunnatun lain yleisestä turvallisuudesta. Lain mukaan parlamenttivaaliehdokkaiden oli sitouduttava ottamaan paikkansa vastaan ja vannomaan uskollisuudenvala. Tämän jälkeen de Valeran uusi puolue Fianna Fáil ilmoitti osallistuvansa jatkossa parlamenttityöhön, mikä muutti poliittisia voimasuhteita oleellisesti. Cosgrave pyysi hajottamaan parlamentin. Syyskuun 1927 vaaleissa Cumann na nGaedheal säilyi suurimpana puolueena, mutta ei saanut enää enemmistöä. Cosgrave jatkoi silti pääministerinä, kunnes de Valera sai suuren voiton vuoden 1932 vaaleissa. Syyskuussa 1933 Cumann na nGaedheal yhdistyi kahden pienemmän puolueen kanssa uudeksi Fine Gael -puolueeksi, jonka johtaja Cosgravesta tuli. Hän johti Irlannin johtavaksi oppositiopuolueeksi muodostunutta Fine Gaelia vuoteen 1944 asti, jolloin vetäytyi eläkkeelle.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Nordisk familjebok, täydennysosa (1923), s. 172 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 4.5.2014.
  2. a b c d e f William Thomas Cosgrave (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 4.5.2014.
  3. Mr. William T. Cosgrave (englanniksi) Dáil Éireann Members Database. Viitattu 4.5.2014.