Ikilehti

Ikilehti
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Kasvit Plantae Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta Alakaari: Gnetophytina Luokka: Gnetopsida Lahko: Welwitschiales Heimo: Ikilehtikasvit Welwitschiaceae Suku: Ikilehdet Welwitschia Laji: mirabilis
Kaksiosainen nimi
Welwitschia mirabilis Hook.f., 1863
Katso myös
Ikilehti Wikispeciesissä   Ikilehti Commonsissa

Ikilehti (Welwitschia mirabilis) on paljassiemenisiin kuuluva kasvi, joka ainoana edustaa sukua Welwitschia, heimoa Welwitschiaceae ja lahkoa Welwitschiales, joka puolestaan kuuluu Gnetopsida-luokkaan yhdessä efedrojen (Ephedra) ja Gnetales-lahkon kanssa.

Tuntomerkit

Siemenkotia emiyksilössä.

Hedeyksilö.

Vain Namibin aavikolla luonnonvaraisena esiintyvä ikilehti on yksi maailman eriskummallisimmista kasveista. Siemenen itäessä siitä kasvaa kaksi 25–35 millimetrin pituista sirkkalehteä, jotka kuitenkin lakastuvat nopeasti. Niiden kanssa ristikkäin alkaa kasvaa kaksi kasvulehteä, jotka kasvavat jatkuvasti tyvestään, säilyvät koko kasvin eliniän sen ainoina yhteyttävinä osina ja saavuttavat lopulta 2–4 metrin pituuden. Niiden lakastuva kärki repeilee vanhemmiten liuskaiseksi. Paksu varsi, alkeisvarsimukula, ei yleensä kasva puolta metriä korkeammaksi, mutta saattaa saavuttaa yli metrin läpimitan. Juuri on paksu ja ulottuu syvälle maahan. Lehtihankoihin kasvaa halkihaaraisia kukintovarsia, joissa on pieniä kehälehdellisiä kukkia. Kasvi on hyönteispölytteinen ja lisäksi kaksikotinen, eli sitä esiintyy koiras- ja naaraspuolisena.

Ikilehti on äärimmäisen sitkeä, ja se saattaa elää jopa yli 2000-vuotiaaksi. Sen uskotaan imevän lehdissä olevan erityisen rakenteen avulla vettä öisin mereltä saapuvasta sumusta. Siten se selviytyy monilla sellaisilla paikoilla, jotka ovat liian kuivia muille kasveille.

Kasvin löysi ensimmäisenä itävaltalainen kasvitieteilijä Friedrich Welwitsch 1859.

Esiintyminen

Ikilehti esiintyy Namibin aavikolla Namibian ja Angolan alueella. Sitä pidetään vaarantuneena, sillä se on erittäin hidaskasvuinen ja keräilijöiden havittelema. Tästä huolimatta kasviyksilöiden lukumäärä on yhä varsin suuri, ja erityisesti Angolassa sijaitsevat esiintymät ovat keräilijöiltä suojassa sisällissodan jäljiltä jääneen tiheän maamiinoituksen takia.

Ikilehteä on mahdollista kasvattaa siemenestä, mutta luonnosta kerätyt siemenet sisältävät usein Aspergillus niger -mustahomeen itiöitä ja mätänevät pian itämisen jälkeen. Kasvitieteellisistä puutarhoista saatavat siemenet ovat usein puhtaampia. Kasvi tarvitsee erittäin paljon valoa ja lämpöä, muttei juuri lainkaan vettä menestyäkseen.^lähde?