Warrior-luokka (ironclad)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Warrior
Luokan nimikkoalus HMS Warrior
Luokan nimikkoalus HMS Warrior
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 9 137 t
Pituus 128 m (kokonaispituus)
Leveys 17,78 m
syväys 7,92 m
Koneteho 5 267 ihp
Nopeus 14,08 solmua
Miehistöä 707
Aseistus
Meritorjunta 4 x 8" MLR -tykkiä
28 x 7" MLR -tykkiä
4 x 20 naulan BL -tykkiä

Warrior-luokka oli Britannian kuninkaallisen laivaston kahden vuosina 1859-1862 valmistetun aluksen muodostama panssarifregattiluokka. Luokan alukset olivat ensimmäisiä niin kutsuttuja avomerikelpoisia rautakylkisiä panssarilaivoja eli ironcladejä. Ne valmistettiin pelättäessä Ranskan nousevan maihin Britanniassa laskettuaan vesille maailman ensimmäisen ironcladin La Gloiren kolmine sisaraluksineen vuonna 1858.

Luokan alusten aseistuksena oli aluksi erilaisia rihlattuja suustaladattavia ja takaaladattavia matalapainetykkejä, mutta Armstrongin takaaladattavien osoittauduttua epäluotettaviksi ne poistettiin palveluksesta. Alusten ensimmäinen palvelusrupeama oli Kanaalin laivastossa ennen kuin niiden aseistus vaihdettiin 1860-luvun lopulla. HMS Warrior palasi modernisoinnin jälkeen Kanaalin laivastoon, mutta HMS Black Prince siirrettiin reserviin ollen palveluksessa ainoastaan vuosittaisissa sotaharjoituksissa.

Alukset vaihtoivat tehtäviä 1870-luvun puolivälissä tehdyn toisen modernisoinnin jälkeen. Kumpikin aluksista oli 1800-luvun lopun viimeiset vuosikymmenet reservissä. HMS Warrior oli proomuna vuodesta 1902 alkaen ja sen pelasti museointi 1979. HMS Black Prince palveli koululaivana 1896 ja se siirrettiin proomuksi 1910 ennen romuttamista 1923.

Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luokan aluksia kuvattiin omana aikanaan vallankumouksellisiksi, mutta todellisuudessa ne olivat lähinnä normaalin kehityskaaren tuotteita lukuun ottamatta panssarointia. Alukset suunnitteli laivaston pääarkkitehti Isaac Watts 40-tykkisiksi panssarifregateiksi HMS Merseyn suunnitelmien pohjalta.

Alukset olivat 115,9 metriä pitkiä vesirajasta mitattuna ja niiden kokonaispituus oli 128 metriä, mikä oli 13,4 metriä pidempi kuin HMS Merseyllä, joka oli pisin Britannian kuninkaallisen laivaston puurunkoinen sotalaiva. Alusten leveys oli 17,8 metriä ja syväys 8,2 metriä. Alusten uppouma oli 9 284 tonnia. Runko oli jaettu laipioilla 92 vesitiiviiseen osastoon ja siinä oli konehuoneiden ja kattilahuoneiden kohdalla kaksoispohja.

Voimanlähde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen höyrykone

Alukset varustettiin yhdellä kaksi sylinterisellä John Penn and Sonsin valmistamalla höyrykoneella, joka pyöritti yhtä 7,5 metrin halkaisijan potkuria. Höyry tuotettiin kymmenellä kattilalla, joiden höyrynpaine oli 20 psitä. Koneisto tuotti 5 267 ihp:tä eli 3 928 kilowattia ollen siten aikansa tehokkain sotalaivoihin asennettu höyrykone. Koeajoissa lokakuussa 1861 HMS Warrior saavutti 14,3 solmun nopeuden ja sen sisaralus oli noin puoli solmua hitaampi. Alusten hiilivarastoissa oli 810 tonnia hiiltä, joka mahdollisti 2 100 merimailin kulkemisen 11 solmun nopeudella.

Lisäksi alukset oli varustettu takiloinnilla, jonka purjepinta-ala oli 4 497 neliömetriä. Mastojen alaosat olivat puuta, mutta muuten ne olivat rautaa. HMS Warrior kykeni pelkin purjein 13 solmun nopeuteen ja sen sisaralus vain 11 solmuun. Käyttäen höyrykonetta apuna nopeus oli jopa 17,5 solmua. Alusten kumpikin savuhormi oli osittain alas laskettava, mikä vähensi ilmanvastusta purjein matkattaessa. HMS Warrior oli varustettu lisäksi nostettavalla potkurilla, joka oli samalla suurin koskaan valmistettu nostettava potkuri. Nostaminen vaati noin 600 miestä.

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Messipöytä ja sen takana 68 naulan tykki.

Alusten aseistuksena piti olla 40 matalapaineista suustaladattavaa 68 naulan tykkiä, joista 19 sijoitettaisiin pääkannelle kummallekin kyljelle ja loput kaksi yläkannelle keulaan ja perään. Jo valmistuksen aikana aseistusta muutettiin kymmeneen rihlattuun 110 naulan takaaladattavaan, kahteenkymmeneenkuuteen 68 naulan ja neljään rihlattuun 40 naulan takaaladattavaan tykkiin. Viimeisenä mainitut olivat kunnianlaukaustykkejä. Takaaladattavat oli Armstrongin valmistamia vasta kehitettyjä aseita.

Neljä raskasta 110 naulan tykkiä asennettiin tykkikannelle keskilaivaan kummallekin kyljelle ja loput kaksi keulaan ja perään. 68 naulan tykit asennettiin tykkikannelle. Koeammunnat järjestettiin syyskuussa 1861, jolloin todettiin 110 naulan tykkien läpäisykyvyn panssaroituun maaliin olevan merkittävästi suurempi kuin 68 naulan tykkien. Testeissä toistui lukkojen rikkoutumiset kuten vuosien 1863-1864 Shimonosekin taistelussa ja tulitettaessa Kagoshimaa. Tulos esti 110 naulan tykkien laajemman käyttöönottamisen.

Kummankin aluksen aseistus vaihdettiin huollossa 1867-1868, jonka jälkeen niillä oli 7 ja 8 tuuman rihlattuja suustaladattavia tykkejä. HMS Warriorille asennettiin 28 seitsemän tuuman ja neljä kahdeksan tuuman tykkiä ja HMS Black Princelle neljän kahdeksan tuumaisen lisäksi ainoastaan 24 seitsemän tuuman tykkiä. Kummallekin alukselle asennettiin lisäksi kunnialaukaustykeiksi neljä 20 naulan takaaladattavaa tykkiä.

Suoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva panssaroinnista

Luokan alusten panssarivyö oli valurautaa ja sen paksuus oli 114 millimetriä. Vyö kattoi aluksen keskiosasta 64,9 metriä ja sen yläreuna oli 4,9 metriä vesirajan yläpuolella ja alareuna 1,8 metriä vesirajan alapuolella. Tykkikannen suojana oli 4,5 tuuman laipio. Panssaroinnin takana oli 410 millimetrin teaklaudoitus. Keula ja perä olivat panssaroimatta ja siten aluksen ohjausjärjestelmä oli suojatta.

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warrior-luokan panssarifregatit[1]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
HMS Warrior Thames Ironworks and Shipbuilding Company, Blackwall 25.5.1859 29.12.1860 24.10.1861 museoitu 1979
HMS Black Prince Napier, Glasgow 12.10.1859 27.2.1861 12.9.1862 myyty romutettavaksi 21. maaliskuuta 1923

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Warrior-luokka (ironclad).
  • Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860-1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gardiner, Robert 1860-1905 s. 7