Walrus-luokka
| Walrus-luokka | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
2 450 t (pinnalla) 2 800 t (sukellus) |
| Pituus | 67,7 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 8,4 m |
| Syväys | 7 m |
| Koneteho |
3 × SEMT-Pielsick 12 PA 4V 200 -dieselmoottoria 6 300 bhp 1 × Holec-sähkömoottori 6 910 hv |
| Nopeus |
13 solmua (diesel) 20 solmua (sähkö) |
| Miehistöä | 52 |
| Aseistus | |
| Meritorjunta | 4 × 533 mm torpedoputkea, joihin 20 × sub-Harpoon-merimaaliohjusta tai Mk 48/37 torpedoa |
Walrus-luokka on Alankomaiden kuninkaallisen laivaston neljän aluksen muodostama sukellusveneluokka.
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alukset suunniteltiin korvaamaan käytöstä poistuva Dolfijn-luokka. Ydinkäyttöisyys oli aluksi tutkinnankohteena, mutta se hylättiin taloudellisin ja teknisin perustein. Britannian kuninkaalliseen laivastoon otettiin yhteyttä yhteishankkeen perustamiseksi, mutta yritys epäonnistui huolimatta lähes samankaltaisista vaatimuksista. Alankomaat päätyi lopulta parannellun Zwaardvis-luokan hankintaan.[1]
Kahdella luokalla on siten samat mitat ja sisätilat. Tärkein ulkoinen ero on X:n muotoisen perän ohjauspintojen käyttöönotto, mitä oli testattu USS Albatrosilla vuonna 1961 ja mikä oli myöhemmin otettu käyttöön Ruotsin merivoimien sukellusveneissä. Perä oli selkeä parannus matalissa vesissä tapahtuvaan ohjaamiseen ja tietokoneohjaus mahdollisti tarkat suunnanmuutokset kaikissa syvyyksissä ja nopeuksilla.[1]
Zwaardvis-luokan dieselmoottorit toimittanut Werkspoor oli poistanut valikoimistaan kyseisen dieselmoottorin, mutta vastaavat SEMT Pielstickin dieselmoottorit oli asennettu Kortenaer-luokan fregatteihin generaattoreiksi. Kahteen viimeiseen luokan alukseen asennettiin Brons-Werkspoorin dieselmoottorit. Kaikki sähköjärjestelmän osat mukaan lukien sähkömoottori tuotettiin Alankomaissa. Miehistönmäärää saatiin laskettua viidellätoista yhdistämällä komentotilat. siihen sisällytettiin konehuoneenvalvomo, valvontakeskus ja taistelunjohtokeskus, jossa oli SEWACO-VIII taktinen tietojärjestelmä kaksine tietokoneineen ja seitsemän GUPSY monitoiminäyttöpäätettä.[1]
Torpedoputkista voidaan ampua sekä torpedoja että sub-Harpoon merimaaliohjuksia. Thomson-CSF:n valmistama keskialueen hyökkäyskaikuluotaimessa on passiivitoiminto sekä laajakaistainen aktiivitoiminta. Lisäksi aluksella on brittiläinen tyypin 2026 hinattava kaikuluotain. Alukset on myös varustettu Sperryn Mk 29 paikannusjärjestelmällä ja satelliittinavigoinnilla.[1]
Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Nimi | Telakka | Kölinlasku | Vesille | Valmis | Kohtalo |
|---|---|---|---|---|---|
| Hr. Ms. Walrus | Rotterdam | 11. lokakuuta 1979 | 28. lokakuuta 1985 | 25. maaliskuuta 1992 | palveluksessa 2016 |
| Hr. Ms. Zeeleeuw | Rotterdam | 24. syyskuuta 1981 | 20. kesäkuuta 1987 | 25. huhtikuuta 1990 | palveluksessa 2016 |
| Hr. Ms. Dolfijn | Rotterdam | 12. kesäkuuta 1986 | 25. huhtikuuta 1990 | 29. tammikuuta 1993 | palveluksessa 2016 |
| Hr. Ms. Bruinvis | Rotterdam | 18. huhtikuuta 1988 | 26. huhtikuuta 1992 | heinäkuu 1994 | palveluksessa 2016 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Hr. Ms. Walrus - Hr. Ms. Zeeleeuw - Hr. Ms. Dolfijn - Hr. Ms. Bruinvis |
| Edeltäjä: Zwaardvis-luokka – Seuraaja: EI |