Waldemar Fagerström
Johan Waldemar Fagerström (2. maaliskuuta 1867 Savitaipale − 25. toukokuuta 1962 Jämsänkoski) oli suomalainen juristi ja korkeimman oikeuden oikeusneuvos.[1][2]
Fagerströmin vanhemmat olivat sairaalan taloudenhoitaja Henrik Alexander Edvard Fagerström ja Johanna Amalia Platan. Hän pääsi ylioppilaaksi 1886 Viipurin ruotsalaisesta lyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1899 ja molempien oikeuksien kandidaatiksi 1893. Fagerström sai varatuomarin arvon 1896.[1]
Fagerström oli Viipurin hovioikeudessa kanslistina 1899−1903, notaarina 1907−1908, kanneviskaalina 1908−1909 ja asessorina 1909−1912. Hän oli yhdenvertaisuuslain vuoksi vangittuna Krestyn vankilassa Pietarissa 1913−1914 yhdessä muiden Viipurin hovioikeuden jäsenten kanssa. Hän toimi asianajajana 1903−1905 ja oli Viipurin kaupungin vt. kunnallispormestarina 1905−1907, Suomen metalliteollisuuden työnantajaliiton, Konepajain tapaturmavakuutusyhtiön sekä Rautaruukkien tapaturmavakuutusyhtiön asiainvalvojana 1915−1917, Suomen yleisen työnantajaliiton asiainvalvojana 1917 ja Suomen teollisuudenharjoittajain keskinäisen tapaturmavakuutusyhdistyksen toimitusjohtajana 1918. Korkeimman oikeuden oikeusneuvoksena Fagerström oli 1919−1937. [2][1]
Waldemar Fagerström oli naimisissa vuodesta 1895 Sigrid Karolina Pesoniuksen kanssa.[2][1] Waldemar Fagerströmin veli oli Viipurin pormestarina toiminut Werner Fagerström.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
