Vilho Pernu
Vilho Johannes Pernu (8. toukokuuta 1896 Keuruu – 27. elokuuta 1969) oli suomalainen jääkärikapteeni. Pernu oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Hän sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella. Myöhemmin Hän osallistui talvisotaan Päämajan tiedusteluosastolla ja jatkosotaan rannikkopuolustuksen viestijoukoissa.[1][2]
Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pernun vanhemmat olivat asemapäällikkö Johan Adolf Pernu ja Maria Troupp. Hänet vihittiin avioliittoon ensimmäisen kerran vuonna 1932 Hilkka Wallinin kanssa ja toisen kerran vuonna 1946 Kaija Ainikki Salomäen kanssa. Hän kävi viidennen luokan Toijalan yhteiskoulua ja puolitoista lukukautta Tampereen teknillistä opistoa vuosina 1914–1916 sekä suoritti kahdeksannen luokan yksityisesti Helsingin suomalaisessa lyseossa, josta hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1926. Hän kävi myös opintomatkalla Skandinavian maissa, Englannissa, Ranskassa, Italiassa, Sveitsissä ja Itävallassa. Hän kävi Reserviupseerikoulun vuonna 1926.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pernu liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 21. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Hänet siirrettiin 8. maaliskuuta 1917 sairauden takia pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet laskettiin 13. maaliskuuta 1917 edelleen siviilitöihin Saksaan. Hän toimi pataljoonan täydennysjoukon työ- ja huoltotoimistossa Hampurissa ennen siviilitöihin lähtöään.[1][2]
Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pernu palveli ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuosina 1918-1919 Suomen pääkonsulinviraston sihteerinä Hampurissa ja vuoden 1920 Suomen kauppatoimiston ensimmäisenä sihteerinä Berliinissä aina siihen saakka kun toimisto lakkautettiin. Vuodesta 1921 alkaen hän toimi liikealalla, muun muassa Krause S. Co:n palveluksessa Wienissä ja pääkonsuli Mauno Nordbergin toimistossa Pariisissa vuonna 1922. Hän palasi takaisin Suomeen vuonna 1922 ja toimi sen jälkeen kirjeenvaihtajana Tornator osakeyhtiössä Imatralla vuoteen 1923 saakka, jolloin hän siirtyi Viipurin sähkö- ja koneliike oy:n palvelukseen konttoripäälliköksi. Vuonna 1924 hän siirtyi sähkölaitoksen isännöitsijäksi Elisenvaaraan ja työskenteli yhtiössä vuoteen 1925 saakka.[1][2]
Pernu astui armeijan palvelukseen 1. heinäkuuta 1925 vääpelin arvolla ja hänet sijoitettiin muonitusmestariksi Radiopataljoonaan. Hänet määrättiin 7. joulukuuta 1926 Radiopataljoonan 2. komppanian nuoremmaksi upseeriksi. Hän toimi pataljoonan rahastonhoitajana 30. lokakuuta 1926 – 8. kesäkuuta 1927 välisen ajan ja aseupseerina 17. kesäkuuta – 29. elokuuta 1927 välisen ajan. Pernu erosi armeijan palveluksesta 18. lokakuuta 1927 ja siirtyi Sähköosakeyhtiö Dynamon palvelukseen Helsinkiin myyntipäälliköksi ja toimi tehtävässä vuoteen 1929 saakka. Myöhemmin hän työskenteli kirjanmyyntitoimiston johtajana ja myyntipäällikkönä Helsingissä vuosina 1930–1933 ja Loviisan kalastus oy:n konttoripäällikkönä vuosina 1934–1935, Vuonna 1936 hän siirtyi Arvi A. Karisto oy:n palvelukseen myyntipäälliköksi Hämeenlinnaan. Vuodesta 1937 alkaen hän toimi liikemiehenä Helsingissä.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pernu osallistui talvisotaan toimistoupseerina Päämajan tiedusteluosastolla. Välirauhan aikana hän toimi aluksi samoissa tehtävissä, kunnes hänet siirrettiin myöhemmin Valtion tiedotuskeskuksen kuunteluosastolle. Jatkosodan puhjettua hänet siirrettiin pataljoonan komentajan apulaiseksi Viestikoulutuskeskuksen 1. pataljoonaan. Myöhemmin hän toimi Viestikomppanianpäällikkönä Laatokan Rannikkoprikaatissa vuoteen 1942 saakka, jolloin hänet vapautettiin sotapalveluksesta. Hänet on haudattu Helsingin Maunulan uurnalehtoon. Pernu on julkaissut teoksen "Nuoret ostajat" vuonna 1937.[2]
Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pernu toimi Suomen radiotehtailijain ja radiokauppiaiden liiton sihteerinä vuonna 1929 ja oli Suomen Kirjakauppalehden Libron osaston toimituskunnan jäsenenä vuodesta 1937 alkaen.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
   |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.