Viktor Dankl von Krasnik
Viktor Dankl von Krasnik (18. syyskuuta 1854 Udine, Lombardia-Venetia – 8. tammikuuta 1941 Innsbruck)[1][2] oli itävaltalainen kenraali, joka toimi komentajana ensimmäisessä maailmansodassa.
Danklin isä oli armeijan kapteeni. Dankl kävi 1869–1870 St. Pöltenin kadettikoulua ja sen jälkeen Wiener Neustadtin Maria Teresian sotilasakatemiaa, josta valmistuttuaan hänet määrättiin 1874 luutnantiksi kolmanteen rakuunarykmenttiin. Opiskeltuaan vielä Wienin sotakoulussa hänet siirrettiin 1880 pääesikuntaan.[1] Vuonna 1899 Dankl ylennettiin everstiksi ja nimitettiin pääesikunnan keskustoimiston päälliköksi. Hän eteni 1903 kenraalimajuriksi ja prikaatinkomentajaksi, 1907 sotamarsalkkaluutnantiksi ja divisioonankomentajaksi sekä 1912 ratsuväenkenraaliksi ja 14:nnen armeijakunnan komentajaksi. Maailmansodan syttyessä 1914 Dankl nimitettiin komentamaan ensimmäistä armeijaa, joka muodosti Itävalta-Unkarin armeijan vasemman siiven. Dankl saavutti itävaltalaisten ensimmäisen voiton koko sodassa lyödessään Venäjän neljännen armeijan Kraśnikin taistelussa pohjoisessa Galitsiassa 23.–25. elokuuta 1914.[1][2] Pian venäläisten hyökkäys itävaltalaisten oikeaa siipeä vastaan pakotti kuitenkin Itävalta-Unkarin joukot perääntymään takaisin omalle puolelleen rajaa. Sama toistui itävaltalaisten toisessa etenemisyrityksessä lokakuussa 1914.[2]
Italian sodanjulistuksen jälkeen Dankl siirrettiin toukokuussa 1915 vastaamaan Tirolin puolustuksesta. Joukkojensa alivoimaisuudesta huolimatta hän onnistui aluksi torjumaan italialaisten toistuvat hyökkäykset. Maaliskuussa 1916 hänet nimitettiin yhdennentoista armeijan komentajaksi. Arkkiherttua Eugenin alaisuudessa hän tosiasiallisesti johti toukokuussa käynnistettyä hyökkäystä italialaisten asemia vastaan Trentinojoella, ja hän eteni armeijoineen Rovereton eteläpuolelle. Itävaltalaiset kärsivät kuitenkin lopulta tappion, josta esikuntapäällikkö Franz Conrad von Hötzendorf syytti Danklia. Dankl jätti tämän seurauksena eronpyyntönsä ja vetäytyi palveluksesta kesäkuussa 1916.[1][2]
Krasnikissa sodan alussa saavutetun voiton ansiosta Danklille myönnettiin elokuussa 1917 Maria Teresian ritarikunnan komentajaristi. Hänestä tuli kyseisen ritarikunnan kansleri Conrad von Hötzendorfin kuoltua vuonna 1925.[1] Vuonna 1917 Dankl myös korotettiin vapaaherraksi ja nimitettiin symboliseen kunniavirkaan henkikaartin ylipäälliköksi, jona hän toimi seuraavaan vuoteen asti.[2] Vuonna 1918 hänet korotettiin kreiviksi nimellä Dankl von Krasnik.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
