Viimeiset ja ensimmäiset
| Viimeiset ja ensimmäiset | |
|---|---|
| Last and First Men | |
| Alkuperäisteos | |
| Genre | tieteiskirjallisuus |
| Kustantaja | Methuen Publishing |
| Julkaistu | 1930 |
| Sivumäärä | 336 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Viimeiset ja ensimmäiset (engl. Last and First Men) on tulevaisuuden historiaa kuvaava tieteiskirja, jonka kirjoitti brittiläinen tieteiskirjailija Olaf Stapledon. Viimeiset ja ensimmäiset kattaa ihmiskunnan historian nykyisyydestä aina kahden miljardin vuoden päähän, kuvaten 18 erillistä "ihmiskuntaa", joista ensimmäinen ja primitiivisin olemme me.
Stapledonin käsitys historiasta perustuu Hegelin filosofiaan, jonka mukaan sivilisaatio yksi toisensa jälkeen nousee ja tuhoutuu, mutta seuraavat sivilisaatiot yltävät aina pidemmälle kuin edeltäjänsä. Esimerkiksi nykyinen länsimainen sivilisaatio on antiikin sivilisaation perillinen, mutta yltää kuitenkin paljon pidemmälle kuin antiikin sivilisaatio. Kirja esittelee tulevaisuuden ilmiöinä muun muassa geenimanipulaation ja varhaisen esimerkin superälystä.
Ihmiskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ensimmäiset ihmiset. (Luvut 1–6) nykyihmisiä Stapledon pitää ensimmäiseen ihmisrotuun kuuluvina. Ihmiset muodostivat Yhdysvaltojen ja Kiinan johtaman ensimmäinen maailmanvaltio, joka kuitenkin tuhoutuu luonnonvarojen (öljy ja kivihiili) ehtymisen takia, mistä seurasi sadan tuhannen vuoden pimeä kausi. Sitä seurasi Patagonian sivilisaation nousu ja sen tuhoutuminen maanalaisissa kaivoksissa tehdyn sabotaasin takia, mikä johtaa massiiviseen ydintuhoon. Se tuhoaa kaikki mantereet ja muuttaa suurimman osan maapallosta asumiskelvottomaksi miljooniksi vuosiksi, paitsi napa-alueet ja Siperian. Ensimmäisistä ihmisistä jää lopulta henkiin 35 yksilöä, jotka seuraavien miljoonien vuosien aikana muodostavat kaksi erillistä ihmisrotua.