Viherviirikaija
| Viherviirikaija | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Prioniturus luconensis Steere, 1890 |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Viherviirikaija (Prioniturus luconensis) on Filippiineillä elävä papukaijalaji.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Viherviirikaija on noin 29 cm pitkä. Kuten kaikilla viirikaijoilla, on silläkin pidentyneet keskimmäiset pyrstösulat, joiden päässä on ikään kuin lusikka tai lasta. Sen höyhenpuku on vihreä, tummempi selkäpuolelta ja siipien yläpeitinhöyhenistä. Pidentyneet pyrstösulat ovat mustat ja sinikiiltoiset. Sukupuolet ovat muuten samannäköisiä mutta naaras on kauttaltaan tummemman vihreä. Nokka on vaalean siniharmaa, iiris tummanruskea ja jalat siniharmaat. Nuori lintu muistuttaa aikuista mutta siltä puuttuvat pyrstösulkien "lusikat".
Esiintyminen [muokkaa]
Viherviirikaija elää Filippiinien pohjoisella saarella Luzonilla ja mahdollisesti Marinduquella, jossa se aikaisemmin oli yleinen mutta josta se saattaa olla hävinnyt. Sen populaatio on kooltaan 2 500–10 000 yksilöä. Lajin kanta on voimakkaasti taantunut, pääasiassa lemmikiksi pyynnin ja metsien hakkuiden seurauksena.
Elinympäristö [muokkaa]
Laji elää alavien maiden metsissä, usein maissipeltojen tuntumassa 300–1 000 m:n korkeudella merenpinnasta.
Lisääntyminen [muokkaa]
Lajin pesintä tunnetaan erittäin puutteellisesti. Pesintää tapahtuu ainakin huhti-toukokuussa.
Ravinto [muokkaa]
Viherviirikaija syö hedelmiä (eritoten banaania), siemeniä, viljaa, riisiä sekä maissin kukkia ja siemeniä.
Lähteet [muokkaa]
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust
- Arkive (englanniksi)
- ↑ Prioniturus luconensis IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)