Versus populum

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Messun viettoa versus populum
Saksalaisen Freiburgin tuomiokirkon pöytäalttari, jonka äärellä messu vietetään versus populum. Kuorin perällä näkyy kirkon vanha pääalttari.

Versus populum on liturginen termi, joka tarkoittaa sitä, että pappi johtaessaan messua seisoo kuorissa vapaasti seisovan, ”pöytäalttarin” takana, kasvot seurakuntaan päin. Versus populum on latinaa ja tarkoittaa kansaan päin.[1]

Tällöin kirkon alttari on irti kirkon päätyseinästä, jolloin pappi on alttarin takana kasvot sekä alttariin että seurakuntaan päin. Tapa viettää messu versus populum sai alkunsa Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen (1962–1965) päätöksellä. Versus populum -viettotapa levisi nopeasti muihinkin läntisiin kirkkoihin ja tapa korvasi aikaisemman tavan viettää messua ad orientem (versus orientem). Tämä uudistus tuli Suomeen ja Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon Ruotsin kautta 1970-luvun alkupuolella. [2]

Silloin kun alttari on keskemmällä kuorissa ja irti seinästä, pappi johtaa alttarin äärellä ollessaan jumalanpalvelusta aina kirkkokansaan päin. Tosin usein menetellään siten, että pappi on alttarin takana vain ehtoollisosan aikana ja johtaa jumalanpalvelusta kuorista tai ambon ääreltä. Sanajumalanpalvelus voidaan johtaa kokonaan kuorista tai ambon ääreltä ilman, että pappi on alttarin äärellä tai sen takana.[1]

Poikkeuksen tekevät kirkolliset toimitukset. Esimerkiksi avioliittoon vihkimisessä on luontevaa, että pappi ei ole alttarin takana, vaan asettuu mahdollisimman lähelle vihkiparia. Tällöin rukoukset voidaan lukea kasvot kohti alttaria, mikäli se äänentoiston puolesta on mahdollista. [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas 3. uudistettu painos, s. 66, 134. Suomen ev. lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2009:9. Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta ISBN 978-951-789-300-8, 2009.
  2. Sari Dhima: ”"Versus populum" - Liturginen uudistus alttaritilassa”, Kyyhky ja Karitsa. Pyhä design Helsingin kirkoissa. Helsingin seurakuntayhtymä 100 vuotta, s. 137,138. Helsingin seurakuntayhtymä, 2006.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]