Verkostokeskeinen sodankäynti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Verkostokeskeinen sodankäynti USA:n ja usean muun maan omaksuma käsite, joka kuvaa kehittynyttä informaatiosodankäyntiä.

Määritelmästä[1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkostokeskeinen sodankäynti on informaatioylivoiman mahdollistava toiminta- (operation) konsepti, joka luo kasvavaa taisteluvoimaa verkottamalla sensorit, päätöksentekijät ja ampujat saavuttamaan jaettu tietoisuus, kasvava päätöksenteon nopeus, suurempi toiminnan nopeus, suurempi kuolettavuus, suurempi eloonjäämistodennäköisyys ja suurempi itsesynkronointi. Oleellista on myös sensorin ja toimijan erottaminen.

Verkostokeskeinen sodankäynti on sodankäyntiä. Jotta voisi ymmärtää, mitä on erilaista verkostokeskeisessä sodankäynnissä ja jotta voisi ymmärtää siihen liittyvää lisääntynyttä taiteluvoimaa, on samanaikaisesti keskityttävä sodankäynnin kolmelle tasolle ja niiden väliseen vuorovaikutukseen Nämä kolme tasoa (domain) ovat informaatiotaso, kognitiivinen taso ja fyysinen taso.

Fyysinen taso on paikka, jossa asevoimien tavoite vaikuttaa sijaitsee. Se on taso, jolla isku, suojautuminen ja liike tapahtuvat maanpinnalla, merellä, ilmassa ja avaruudessa. Tämä on taso, jolla fyysiset lavetit ja niitä yhdistävät viestiverkot sijaitsevat. Taisteluvoimaa on tavanomaisesti mitattu pääosin tällä tasolla.

Informaatiotaso on paikka, jossa informaatio luodaan, sitä manipuloidaan ja jaetaan. Se on paikka, jossa sotilaiden tiedonvälitys tapahtuu. Se on paikka, jossa nykyaikaisten asevoimien johtaminen viestitetään, missä komentajan taisteluajatus (intent) tuotetaan (convey). Informaatio, joka on informaatiotasolla voi heijastaa tai voi olla heijastamatta totuudenmukaisesti todellista (ground) totuutta.

Kognitiivinen taso on osallistujien mielessä. Tämä on paikka, jossa käsitykset, tietoisuus, ymmärtäminen, uskomukset ja arvot sijaitsevat ja jossa, ymmärryksen teon seurauksena, päätökset tapahtuvat. Tämä on taso, jolla monet taistelut ja sodat itse asiassa voitetaan tai hävitään. Tämä on immateriaalisen taso: Johtajuus, moraali, yksikön koheesio, koulutus- ja kokemustaso, tilannetietoisuus, ja yleinen mielipide. Tällä tasolla sijaitsee komentajan taisteluajatuksen, doktriinin, taktiikan, tekniikoiden, ja prosessien ymmärtäminen.

Perustavaa laatua olevat verkostokeskeisen sodankäynnin piirteet voidaan kuvata joukolla yhtyeenliittyviä linkkihypoteeseja, jotka voidaan organisoida kolmeen luokkaan: - ensimmäisen luokan hypoteesit käsittelevät verkostoitumisen tasojen, informaation jaon, parantuneen tietoisuuden, parantuneen informaation laadun ja jaetun tilannetietoisuuden välisiä suhteita - toisen luokan hypoteesit sisältävät ne jotka koskevat jaetun tilannetietoisuuden, ja synkronisoinnin välisiä suhteita, esimerkiksi eriasteisten jaetun tilannetietoisuuden ja/tai yhteistyön tai synkronoinnin välisiä suhteita - kolmannen luokan hypoteesit koskevat synkronisoinnin ja tehtävätehokkuuden välisiä yhteyksiä.

Verkostokeskeisen sodankäynnin soveltamisesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Verkostokeskeistä sodankäyntiä on sovellettu Kosovossa 1999 ja Afganistanissa 2001–2.
  • Merkittävin verkostokeskeisen sodankäynnin sovellutus oli USA:n hyökkäys Irakiin keväällä 2003.

Verkostokeskeiseen sodankäyntiin ovat siirtymässä muun muassa Englanti, Ruotsi, Norja, Australia ja Hollanti.

Verkostokeskeisen sodankäynnin perusteista[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkkostokeskeinen sodankäynti ja verkot ovat jatkossa sodankäynnin seuraava mullistus useista syistä. Ensin uusi tietotekniikka muutti siviiliyhteiskuntia länsimaissa 1980- ja 1990-luvuilla. Sotatekniikkaan syntyivät muun muassa tietokonepohjaiset tiedustelu-, johtamis- ja viestijärjestelmät sekä täsmäaseet, joissa tieto(-kone) on keskeinen osa asetta. Tämä uusi sodankäynnin suunta merkitsi laadullista muutosta sodankäynnissä, sodankäynnin tietosisällön kasvua merkittävällä ja sodankäyntiä perusteellisesti muuttavalla tavalla.

Toiseksi verkko mahdollistaa sodassa (a) nopeamman toiminnan, kun johtamistasot vähenevät ja voima, tieto ja viestiyhteydet hajaantuvat koko taistelualueelle, (b) toiminnan, esimerkiksi esikunnan tai asejärjestelmän hajauttamisen koko verkon alueelle, (c) tehokkaamman tiedon käytön, kun tieto jaetaan kaikille sitä tarvitseville ja vain heille ja kun verkon koko tietomäärä hyödynnetään mukaan luettuna kotimaassa oleva tieto ja (d) yhdessä informaatioylivoiman kanssa tuloksen saavuttamisen vähemmillä resursseilla, joukoilla kuin esimerkiksi vuonna 1991. Nämä kaikki ovat tärkeitä syitä verkostokeskeiseen sodankäyntiin siirtymiseen.

Kolmanneksi kansainväliset kolmannen sektorin järjestöt ja niiden verkot, esimerkiksi erilaiset ympäristöjärjestöt, muokkaavat myös globaalia politiikkaa, taloutta ja jopa sodankäyntiä. Yksi esimerkki viimeksi mainitusta on maamiinojen kieltäminen.

Neljänneksi on yhä vaikeampi tarkastella juuri mitään toimintaa huomioimatta maailmanlaajuista Internetiä ja sen pienempiä sovelluksia, organisaatioiden sisäisiä tietokoneverkkoja (intranet) ja niiden yhteenliittymiä (extranet). Internet on yhä tärkeämpi myös sodankäynnissä. Asevoimille kehitetään taktista Internetiä.

Viidenneksi yksittäiset tietokoneet ovat yhä enemmän verkottuneita ja älykkäät aseet itse asiassa sulautettuja tietokoneita. Kehittyneimmät miinat ”keskustelevat” toisensa ja sensoreiden kanssa ja optimoivat toimintansa kokonaisvaltaisesti. Ne ovat siis älykkäitä, keskenään kommunikoivia, siis tietoa jakavia, täsmävaikutteisia ja verkottuneita.

Kuudenneksi sodankäynnin perusdynamiikan mukaan kun jostakin, esimerkiksi tiedosta tai verkosta, tulee tärkeä sodankäynnissä, siitä tulee myös hyökkäyksen ja puolustuksen kohde. Tämä on tapahtunut jo tiedolle ja tapahtuu seuraavana verkoille.

Seitsemänneksi verkkoteorian kehityksessä on myös saavutettu uusia tulkintoja, jopa uusi paradigma, perustavaa laatua oleva verkkojen selityksen muutos. Kyse on skaalavapaasta verkosta, josta muun muassa Internet on hyvä sovellutus. Yksi skaalavapaan verkon sovellutus on periaate ”voittaja vie kaiken”. Voiko taloudessa tai sodankäynnissä olla vaarallisempaa sovellutusta? Vertaa esimerkiksi Microsoft, Google ja Nokia.

Verkostokeskeisen sodankäynnin periaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkostokeskeinen sodankäynti muodostaa seuraavanlaista logiikkaa: Pohjana on uusi verkottuneen toiminnan mahdollistava informaatioteknologia ja toimintayksiköiden, eli jaettavan tiedon laatu. Verkottunut tekniikka merkitsee verkottuneita sensoreita, johtajia ja ampujia, eli voimakkaasti verkottunutta voimaa. Jaettu tieto merkitsee parempaa tietoa, jaettua tilannekuvaa ja kykyä tehdä yhteistyötä samalla tietopohjalla. Ne muuttuvat itsesynkronoinniksi, rohkeudeksi, tempoksi ja liikkeen nopeudeksi. Lopulta edellä olevat merkitsevät voiman täsmäkäyttöä ja -vaikutusta sekä tehtävätehokkuutta.

Laajasti ottaen suuremmat kokonaisuudet, erikoistuminen, kommunikaatiotapojen muuttuminen, kompleksisuuden, tiedonsiirron ja tietosisällön kasvaminen merkitsevät myös verkostoitumisen yleisempää logiikkaa. Olemassaolon systeemit ovat verkkoja ja niiden koko kasvaa ajan kuluessa.

Verkostokeskeisen sodankäynnin periaatteita ovat:

  • Tiedollisen, kognitiivisen, fyysisen ja sosiaalisen tason yhteistoiminta
  • Orgaanisen tiedon ja yksikön (yksilön) tilannetietoisuuden laatu
  • Parvelu (swarming), hajautettu ja verkotettu voima
  • Voimakkasti verkotettu voiman mahdollistamat viestiverkot
  • Informaation jakaminen 1: Lanchesterin neliölain hyödyntäminen
  • Informaation jakaminen 2: Metcalfen laki
  • Jaetun tiedon laatu 1: Informaatioylivoima luominen ja hyödyntäminen
  • Jaetun tiedon laatu 2: Enemmän vähemmällä
  • Jaettu tilannetietoisuus
  • Rohkeus
  • Tempo ja liikkeen nopeus
  • Yhteistyö ja itsesynkronointi
  • Voiman ja vaikutuksen täsmäkäyttö ja lopulta
  • Tehtävätehokkuus.

Oleellinen tekijä on myös uusi taktiikka, tekniikka ja proseduurit

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Network Centric Warfare”, USA:n Puolustusministeriön raportti USA:n kongressille 27. heinäkuuta 2001. s. 3-8 - 3-11
  2. http://personal.inet.fi/koti/sakari.ahvenainen/index/SS_NCW1.pdf Ahvenainen, Sakari: ”Verkot avainasemaan sodankäynnissä”. Suomen Sotilas, 4/2003.