Verkkokalvorappeuma
Sivulta puuttuu 
Verkkokalvorappeuma (retinitis pigmentosa, RP-tauti) on perinnöllinen ja melko yleinen silmän verkkokalvon eli retinan rappeutumissairaus. Suomessa tautigeeniä kantaa noin joka 80. ihminen ja esiintyvyys on 1/4000. Joskus tauti kuuluu osana Usherin oireyhtymään. Verkkokalvorappeuma alkaa ensin hämäräsokeutena ja etenee näkökentän supistumiseksi, ns. "putkinäöksi", mutta näkökyky ei heikkene, ja jopa pitkälle edennyttä RP-tautia sairastava pystyy lukemaan pientä tekstiä, vaikka esimerkiksi kasvojen tunnistaminen ja liikkuminen vieraissa paikoissa on hankalaa.
Sairaus etenee vähitellen, ja usein retinitikko tottuu heikkoon näköönsä eikä huomaa sairautensa etenemistä. Osa verkkokalvorappeumaa sairastavista saattaa sokeutua täysin, mutta suurimmalla osalla säilyy osittainen näkökyky.
Verkkokalvorappeuma johtuu verkkokalvon sauvasolujen vähittäisestä tuhoutumisesta. Tuhoutumisen arvellaan johtuvan monen eri geenin mutaatiosta, joka aiheuttaa verkkokalvolle ruskeaa pigmenttiä.
Tauti ei ole ollut hoidettavissa mutta epilepsialääkkeenä käytetyn valproaattihapon on heinäkuussa 2010 julkaistun raportin mukaan huomattu mahdollisesti pysäyttävän taudin etenemisen ja jopa palauttavan näkökykyä. [1]
Suomen Retinitis-yhdistys ry on perustettu vuonna 1973.
Lähde [muokkaa]
Viitteet [muokkaa]
- ↑ C M Clemson, R Tzekov1, M Krebs, J M Checchi, C Bigelow, S Kaushal: Therapeutic potential of valproic acid for retinitis pigmentosa (pmid 20647559) British Journal of Ophthalmology. 20.7.2010. University of Massachusetts Medical School (UMMS). Viitattu 7.2.2011.
