Vanha Hautuumaasaari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vanha Hautuumaasaari
Vanha Hautuumaasaari vuonna 2022
Vanha Hautuumaasaari vuonna 2022
Maantiede
Muut nimet Jaamišsuálui
Sijainti Inarinjärvi, Inari
Koordinaatit 68.929867°N, 27.192233°E
Pinta-ala 0,008 km²

Vanha Hautuumaasaari (inarinsaameksi Jaamišsuálui) on Inarinjärvessä sijaitseva saari, joka toimi Pielpajärven kirkon hautausmaana 1700-luvulla. Vajaan hehtaarin suuruinen saari sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä Inarin kirkonkylästä. Saaressa on kaksi muistoristiä sekä opastaulu. Toinen Inarinjärven hautausmaasaarista on vuosina 1793–1905 käytössä ollut Hautuumaasaari.[1][2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parinsadan metrin päässä järven pohjoisrannan Pielpanniemestä sijaitseva Vanha Hautuumaasaaren ensimmäiset hautaukset tehtiin 1700-luvun vaihteessa ja ne lopetettiin vuonna 1793. Saaressa on noin 500 hautakuoppaa, joista noin 170 on avattu antropologisten tutkimusten yhteydessä. Vanhassa Hautuumaasaaressa on ollut myös esihistoriallista asutusta ja saaresta on löydetty viisi pyyntikuoppaa.[2]

Vanhan Hautuumaasaaren hautoja on avattu kahdesti rotubiologisia tutkimuksia varten. Vuonna 1878 kaivosinsinööri C. P. Solitander kaivoi luvattomasi haudoista 103 saamelaisen pääkallot. Kesällä 1934 saarelle lähetettiin professori Väinö Lassilan johtama Helsingin yliopiston Antropologisen toimikunnan retkikunta, joka kaivoi saaresta 69 luurankoa tieteellistä tutkimusta varten.[3][4] Luita säilytettiin Helsingin yliopiston anatomian laitoksen kokoelmissa, kunnes 95 vainajan jäänteet haudattiin uudestaan Vanhalle Hautuumaasaarelle Inarin seurakunnan pyynnöstä vuonna 1995. Lassilan kaivamat 69 vainajaa siirrettiin vuonna 2001 Inarissa toimivaan saamelaismuseo Siidaan mahdollisia uusia tutkimuksia varten. Kun tutkimuslupaa ei 20 vuoden kuluessa myönnetty, haudattiin vainajat viimein kesällä 2022 uudelleen Vanhalle Hautuumaasaarelle.[5]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arponen, Ari: Inarin hautuumaasaaret. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 16. Vantaa: Metsähallitus, 1993. ISBN 951-47861-2-2.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vanhahautuumaasaari Kulttuuriympäristön palveluikkuna. 9.7.1997. Museovirasto. Viitattu 9.8.2022.
  2. a b Tiivistelmä Aki Arposen kirjasta Inarin hautuumaasaaret 15.3.2017. Metsähallitus. Viitattu 9.8.2022.
  3. Lehtola, Veli-Pekka: ”Lapin Sivistysseura ja saamenystävät 1930-luvulla”, Historian selkosilla : Jouko Vahtolan juhlakirja. Rovaniemi: Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys, 2012. ISBN 978-952-98884-7-4. Artikkelin verkkoversio (PDF).
  4. Kelemeny, Sara: Haudoistaan viedyt saamelaisvainajat kätkettiin jälleen maahan Inarissa 7.8.2022. Yle Uutiset. Viitattu 9.8.2022.
  5. Torikka, Xia: Rotututkimuksiin 1800–1900-luvuilla kaivetut saamelaisvainajien jäänteet haudataan uudelleen 4.8.2022. Yle Uutiset. Viitattu 9.8.2022.