Valkohammas (romaani)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valkohammas
White Fang
Alkuperäisteos
Kirjailija Jack London
Kieli englanti
Julkaistu 1906
Suomennos
Suomentaja Toivo Wallenius
Julkaistu 1911
Sivumäärä 272
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Valkohammas (engl. White Fang) on Jack Londonin vuonna 1906 julkaistu romaani.[1] Romaani kertoo samannimisestä koirasudesta. Teos on ilmestynyt suomeksi Toivo Walleniuksen kääntämänä 1911.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Valkohammas on osaksi susi ja osaksi koira. Jack saa apua Alex Larson -nimiseltä mieheltä, joka tunsi Jackin isän ja suostuu viemään tämän hänen isänsä vanhalle kaivaukselle. Matkalla hän käy intiaaniheimon kylässä, jossa hän näkee susikoiran nimeltä Valkohammas. Jack kiintyy koiraan, mutta jatkaa silti matkaansa isänsä vanhalle kaivaukselle. Myöhemmin Jack ja hänen toverinsa Alex lähtevät kaupunkiin, jossa Jack pelastaa Valkohampaan koiratappelusta ja vie tämän kaivaukselle. Valkohampaasta ja Jackista tulee erottamattomat ystävykset. Tämän jälkeen Jackin kultaa yritetään ryövätä, ja Valkohammas on ainoa, joka voi pysäyttää varkaat.

Valkohampaan lyhennetty elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkohampaan emo Kitsi on villikoira ja hän on karannut intiaaniheimosta ja alkanut matkata susien kanssa. Valkohammas syntyi erämaassa Kitsin ja sisariensa kanssa, Valkohammas erosi sisaristaan siten, että muilla pennuilla oli punertava turkki jonka he olivat perineet emoltaan. Valkohammas taas oli perinyt isänsä harmaan turkin, ja siitä oli syntynyt aito susi. Se oli ainoa pentu joka selviytyi kylmästä ajasta. Sen luonne oli hurja ja utelias, se tahtoi ulos luolassa jossa se oli ollut koko sen ajan kun se oli syntynyt, se ei saanut poistua luolasta, se huomasi vain kun hänen emonsa lähti ja palasi mukanaan lihaa.

Kerran kun Valkohampaan emo, Kitsi oli metsästämässä. Valkohammas vasten sääntöjä alkoi hiipiä kohti kirkasta luolan suuta. Kun se oli perillä, se kompastui hankeen ja kieppui mäkeä alas joelle asti. Se oli kauhuissaan, se oli uudessa pelottavassa maailmassa yksin. Se vikisi ja vinkui vieriminen loppui joelle. Se alkoi ulista ja itkeä, sitten se lähti matkaan ja tapasi närhen, se oli sen ensimmäinen, mutta pieni taistelu. Myöhemmin se tapasi riekon poikasia, emoa ei näkynyt missään ja Valkohammas nappasi yhden niistä suuhunsa ja sulki leukansa niin, että se tunsi lämpimän veren valuvan sen kurkusta. Sitten se söi loputkin poikaset ja kun se tuli ulos pesästä, oli riekkoemo raivoissaan! Se nokki ja kuritti Valkohammasta, sepä suututti suden ja se alkoi taistella tämän kanssa. Kumpikaan ei lopulta voittanut ja Valkohammas palasi myöhemmin muiden kokemusten jälkeen kotiin emonsa kanssa, sillä matkalla se oli tavannut muuan kärpän joka oli liian vahva ja silloin Kitsi oli tämän kuullut ja rynnännyt apuun.

Lisää Valkohampaan kommelluksista löytyy kirjastoista todennäköisesti nimellä Susikoira. Lyhennettyjä versioita on myös olemassa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Romaaniin perustuva elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkohammas Randal Kleiserin ohjaama, Jack Londonin kirjaan Susikoira (White Fang, 1906) perustuva elokuva vuodelta 1991. Elokuvan pääosissa ovat Ethan Hawke, Jed-susikoira ja Klaus Maria Brandauer

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]