Vakaan tilan talous

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vakaan tilan talous (engl. Steady State Economy) tai vakaa talous tai tasapainotalous on taloustieteen suuntaus, joka tavoittelee talouskasvusta riippumatonta talousjärjestelmää. Vakaan tilan talous pyrkii vakiinnuttamaan resurssienkulutuksen, infrastruktuurin ja väestönkasvun, mutta ei aseta rajoituksia ei-materiaaliselle kasvulle, kuten onnellisuudelle tai sivistykselle. Degrowth on osa vakaan tilan taloutta, sillä se nähdään keinoksi saavuttaa tasapainotila mikäli tietty talous on kasvanut liian suureksi. Vakaan tilan talous ei siis pidä degrowthia lopullisena tavoitetilana, vaan siirtymävaiheena.

Suhde talouskasvuun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakaan tilan talous vastustaa talouskasvua kolmesta syystä, ensinnäkin monet kriittiset uusiutumattomat resurssit, kuten öljy ja harvinaiset maametallit ovat tuotantohuipussaan, tai jo siirtyneet laskuvaiheeseen. Niiden tuottaminen maksaa jatkuvasti enemmän ja enemmän, jolloin yhä suurempi osa taloudellisesta toiminnasta joudutaan käyttämään investointeihin ja vapaaseen kulutukseen jäävä osuus pienentyy. Toiseksi kasvun ympäristövaikutukset ovat kasvaneet kestämättömiksi. Kolmanneksi tutkimusaineisto tukee väitettä, että tietyn rajan jälkeen kasvu ei enää tuota onnellisuutta vaan jopa laskee sitä. Kun ihmisen perustarpeet ovat tyydytettyjä, lisäkulutus ei tuota kaikille onnellisuutta, vaikka toki kuluttamisesta onkin tullut monelle keino paeta elämäntavan onttoutta. Näyttäisi siltä, että bruttokansantuotteen noustua noin 10 000 $ per henkilö vuodessa, lisäkasvun tuottama onnellisuus on hyvin pientä.

Vakaan tilan talouden perusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakaan tilan talous pyrkii löytämään kestävän ja tasaisen tason hyödyntää ympäristön resursseja, ja pitää väestömäärät terveessä suhteessa talouteen. Infrastruktuurin suhteen se pyrkii löytämään optimaalisimmat ratkaisut, sekä säilyttämään ja huoltamaan olemassa olevaa infrastruktuuria, ei vain rakentamaan sitä lisää ilman päämäärää. Vakaan tilan talous korostaa myös pyrkimystä tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan, sekä tasaisempaa tulonjakoa. Markkinoita se pyrkii käyttämään valikoidusti siellä, missä ne toimivat parhaiten yhteisen edun puolesta. BKT:n määrällisen kasvattamisen sijasta suurimmaksi tavoitteeksi se asettaa laadullisen elämänlaadun parantamisen.

Vakaan tilan talouden osa-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakaan tilan talouden tärkeimmät painopistealueet voidaan jakaa seitsemään kohtaan.

Talouden läpisyötön kontrollointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Läpisyöttö kattaa kaikki sisäänsyötettävät resurssit, sekä ulos tulevat jätteet. Globaalisti läpisyöttö ylittää 50 % kestävän tason. Ihmiset käyttävät jo 36 % maapallon biologisesti tuottavista pinta-alueista. Uusiutuvia resursseja ei saa käyttää enempää tai nopeammin, kuin ne kykenevät uusiutumaan. Syytä olisi jättää myös marginaali maksimituotantoon. Toiseksi uusiutumattomia resursseja ei saisi käyttää nopeammin, kuin uusiutuvia korvikkeita pystytään kehittämään. Kolmanneksi jätteitä ei saa tuottaa enempää, kuin ekosysteemit kykenevät niitä assimiloimaan. Kuten selvää, tällä hetkellä talous ei toimi näiden sääntöjen puitteissa. Markkinat ja hinnat eivät auta meitä pääsemään näiden rajojen sisälle, ne täytyy toteuttaa muulla tavoilla. Kiellot, säännöstely, lupakauppa ovat ensisijaisia suoria keinoja, epäsuorana keinona verotus.

Väestönkasvun kontrollointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestönkasvu on ongelma, joka on kaikkien ongelmien taustalla. Vakaan tilan taloudessa olennaista on, että väestömäärä pysyy suhteellisen stabiilina. Väestönkasvua se pyrkii hillitsemään koulutuksen ja ehkäisymenetelmien avulla.

Tasa-arvo ja tulonjako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuloeroilla on haitallisia vaikutuksia yhteiskuntiin, ne johtavat statuskilpailun pahentumiseen joka pahentaa muun muassa kerskakulutusta, joka taas ei ole kestävää. Vakaan tilan talous tukee kansalaispalkkaa yhtenä keskeisenä keinona kohti tasavertaisempaa tulonjakoa, jolloin jokainen pääsee aloittamaan samalta viivalta. Lisäksi palkkaeroja säädeltäisiin, työntekijöiden omistusosuutta yrityksistä pyrittäisiin kasvattamaan ja yrityksiä siirtyisi osakeyhtiöistä osuuskunniksi.

Rahajärjestelmä ja velkaantuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakaan tilan talous kritisoi nykyisen rahajärjestelmän virheellistä rakennetta. Rahatalouden ja biofyysisen maailman välinen kuilu kasvaa jatkuvasti, koska nykyinen raha syntyy velanoton kautta. Tämä järjestelmän sisäänrakennettu virhe aiheuttaa sen, että talouden on pakko kasvaa, jotta se pysyy toimintakuntoisena. Ilman kasvua lainat jäävät maksamatta. Mutta koska raha syntyy lainojen kautta, täytyy pankkien lainata yhä enemmän ja enemmän jotta pyörät pyörivät. Vakaan tilan talous kritisoi finansialisaatiota, ja pitää finanssisektoria kustannuksena. Se on kustannus siitä, että raha virtaa taloudessa sinne missä sitä tarvitaan, ja mitä vähemmän resursseja tämän palvelun tuottamiseen tarvitaan, sen paremmin yhteiskunta voi. Vakaan tilan taloudessa rahajärjestelmän sisäänrakennettu kasvupakko poistettaisiin luomalla velasta vapaa kansallinen valuutta jonka valtio keskuspankin ominaisuudessa luo. Reservivaatimus liikepankeille nostettaisiin siis 100 %, jolloin rahan luominen tyhjästä loppuisi. Keskuspankille siirtyisi siis valta päättää siitä kuinka paljon rahaa taloudessa tulee kulloinkin olla kierrossa. Valtiolla olisi keinoja poistaa (verotus) ja lisätä (rahan luominen) rahaa taloudellisessa kierrossa, reaalitalouden olosuhteiden mukaan. Toiseksi vakaassa taloudessa valtiot suosisivat paikallisvaluuttoja, jotka tukevat alueiden omaa taloudellista vaihdantaa valtioiden sisällä. Paikallisvaluutta on voimassa tietyllä alueella, ja siten vahvistaa paikallisia markkinoita. Tärkein olisi sen turvallisuutta lisäävä rooli. Kaikki eivät olisi enää riippuvaisia globaalin rahajärjestelmän epävakaudesta, vaan yhteisöt voisivat elää taloudellisessa rauhassa. Kolmanneksi vakaassa taloudessa olisi kansainvälinen valuutta, jonka avulla voidaan edelleen käydä globaalia vaihdantaa tasavertaisesti.

Yhteiskunnalliset mittarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tällä hetkellä BKT on ylivoimaisesti tärkein edistyksen ja hyvinvoinnin mittari kaikissa moderneissa yhteiskunnossa. Erityisesti sen vaikutus politiikkaan on valtava, asioita arvioidaan niiden vaikutuksella BKT:een. Kuitenkaan BKT ei erota yhteiskunnalle koituvia kustannuksia ja hyötyjä taloudellisesta aktiviteeteista. Vakaan tilan talous ei pidä BKT:ta hyvänä mittarina pyrittäessä parempaan yhteiskuntaan. Vaihtoehtoina se näkee esimerkiksi GPI:n (Genuine Progress Indicator) ja HPI:n (Happy Planet Index).

Työllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakaan tilan talous kritisoi sitä, että noussutta tuottavuutta ei ole käytetty siihen, että ihmisten työtaakkaa olisi vähennetty. Päinvastoin tuottavuuden kasvu on käytetty tuottamaan enemmän ja enemmän tavaroita ja palveluita, joka taas on johtanut siihen, että töitä täytyy tehdä yhä enemmän. Toinen ongelma, jonka vakaan tilan talous näkee nykyisessä järjestelmässä on työnteon joustamattomuus, vaikka tällä saralla onkin ollut kehitystä, silti edelleen liian moni työnantaja vaatii tekijänsä täyspäiväiseen työsuhteeseen. Kolmantena kohtana nykyinen talousjärjestelmä ei arvosta töitä oikein niiden yhteiskunnallisen hyödyllisyyden suhteen. Monia yhteiskuntaa hyödyttäviä töitä on kannattamatonta tehdä, kun taas yhteisöä hyödyttömiä töitä voi olla todella kannattavaa tehdä. Vakaassa taloudessa tuottavuuden hedelmät käytettäisiin työaikojen vähentämiseen, tuotannon kasvattamisen sijasta. Teknologia siis muuttuisi palvelemaan ihmisiä myös tosielämässä, eikä toisin päin.

Markkinat ja yritysmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osakeyhtiöt ovat nykyisen talousjärjestelmän keskiössä, niiden lakivelvoitteinen tarkoitus on tuottaa voittoa osakkailleen. Vakaan tilan talouden saavuttamiseksi on siten edistettävä vaihtoehtoisia omistusmalleja osakeyhtiöille, luoda liike-elämään rakenteita jotka eivät pakota kasvuun ja omaksua uudenlaisia tapoja mitata menestystä. Yritysten ydintoimintaa on arvon luominen, tämän arvon ei kuitenkaan tarvitse olla pelkästään rahallista, vaan se voi olla myös sosiaalista ja ympäristöllistä. Yritysvastuu kuvaa toimintaa, jota yritykset tekevät pakosta, kun taas yhteisen arvon luominen on paljon tätä syvällisempää.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dietz, Rob & O'Neill, Daniel (2013) Enough is Enough: Building a Sustainable Economy In a World of Finite Resources. Berrett-Koehler Publishers Inc.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]