Välilevypullistuma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Välilevypullistuma eli välilevytyrä (lat. prolapsus disci intervertebralis) on tuki- ja liikuntaelinten sairaus, jossa selkärangassa olevan nikamavälilevyn pehmeä sisäosa pullistuu ulospäin sitä ympäröivän syykehän läpi. Välilevytyrä on yleisin säteilyoireyhtymän syy: pullistuman suuntatuessa dorsaalisesti voi selkäydinhermon hermojuuri ahtautua, mikä tuntuu tilalle ominaisena säteilykipuna alaraajoissa (iskiaskipu).[1] Jos välilevyn pullistuman aiheuttama hermopuristus on riittävän voimakas, se voi aiheuttaa jalan halvaantumisen. Noin 90 prosenttia välilevyn pullistumasta kärsivistä iskiasoireisista paranee ilman leikkausta.

Välilevytyrä voi tulla nuorelle, terveelle ihmiselle vaikkapa yhtäkkisen voimakkaan kuormituksen seurauksena. Välilevyn ikärappeuma, nikaman kehityshäiriö tai tapaturma lisäävät välilevytyrän riskiä. [2]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • pitkin jalkaa säteilevä kipu on yleisin oire
  • puutumista jalan alueella on varsin usein
  • voimattomuutta esiintyy vaikeammassa taudinkuvassa
  • päivystysluonteista hoitoa vaativassa taudinkuvassa voi olla virtsan ja ulosteen pidätyskyvyn häiriöitä
  • virtsaumpi
  • erittäin vaikeassa taudinkuvassa on joskus peräaukon seudun tunnottomuutta

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sairautta hoidetaan kipua aiheuttavaa kuormitusta vähentämällä, lisäksi ainakin levossa voidaan rauhoittaa kipua kipulääkkeillä, tulehduskipulääkkeillä tai parasetamolilla. Lisäksi voi käyttää myös sentraalisesti vaikuttavia lääkkeitä eli kodeiinia ja tramadolia. Myös lihasta rentouttavat lääkkeet ovat käytettyjä, sillä ne auttavat esimerkiksi nukkumaan paremmin.

Fysioterapeuttisia hoitoja voi käyttää, tosin lähinnä, jos iskiasvaiva pitkittyy. Fysioterapialla tarkoitetaan muun muassa venytys- eli traktiohoitoja. Oleellinen osa sairauden hoitoa on selän ryhdistä ja lihastasapainosta huolehtiminen. Tämä tapahtuu usein fysioterapeutin ohjauksessa stabiloivien- ja ergonomiaharjoitteiden avulla.

Leikkaushoito tulee kyseeseen, jos esiintyy halvausoireita (pareesi) tai tilanne on sietämätön kivun takia tai jos vaiva pahenee. Leikkaushoitoa varten tarvitaan selkärangan magneettikuvaus (MRI), harvemmin muita tutkimuksia. Mikrokirurginen leikkaustekniikka on ollut Suomessa käytössä laajemmin jo 1980-luvulta alkaen.

Selkärankaan kohdistuvia leikkauksia tekevät neurokirurgit ja ortopedit.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hervonen, Antti: Tuki- ja liikuntaelimistön anatomia, s. 384. Seitsemäs painos. Tampere: Lääketieteellinen Oppimateriaalikustantamo, 2004. ISBN 952-9635-01-X.
  2. Terveys, sairaus ja työkyky, s. 11–12. Työministeriö, 2006. ISBN 951-735-703-6. Teoksen verkkoversio (PDF).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.