Selkäydinhermo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Selkäydinhermot (lat. nervus spinalis) koostuvat etu- ja takajuuresta, jotka yhtyvät toisiinsa selkäytimen ulkopuolella tullessaan ulos nikamien välistä. Etujuuresta lähtee motoristen neuronien aksoninhaarat ja takajuuresta tulee sensoristen neuronien aksoninhaarat. Yhdyttyään selkäydinhermo jakaantuu etu- ja takahaaraan, joissa kummassakin on motorisia sekä sensorisia hermoja. Etuhaara on huomattavasti takahaaraa paksumpi. Takahaarat hermottavat selän ihoa ja lihaksia. Etuhaarat puolestaan muodostavat ääreishermostoon kuuluvia hermopunoksia. Rintahermojen etuhaaroista lähtee kylkivälihermoja, jotka kulkevat jokaiseen kylkiluuväliin. Kylkivälihermo hermottaa rintakehän lihaksia ja ihoa.

Selkäydinhermoja on yhteensä 31 paria ja niitä lähtee kunkin selkärangan nikaman alta yksi pari, mutta ensimmäinen pari tulee esiin heti kallon alta. Selkäydinhermot jaetaan kaula- (C1–C8), rinta- (T1–T12), lanne- (L1–L5), risti- (S1–S5) ja häntähermoihin (C0).

Neljä ylintä kaulahermon etuhaaraa muodostavat kaulapunoksen, josta lähtee muun muassa palleahermo. Neljä alinta kaulahermoparia muodostavat yhdessä ylimmän rintahermon etuhaaran kanssa hartia- eli olkapunoksen, joka hermottaa yläraajoja. Sen haaroista kainalohermo hermottaa hartian lihaksia ja olkavarren ihoa, lihas-ihohermo hermottaa hauislihasta ja kyynärvarren ihoa, värttinähermo hermottaa olkalihasta ja sormien ja ranteen ojentajalihaksia. Lanne-ristipunoksen muodostavat puolestaan lanne- ja ristihermojen etuhaarat. Lanne-ristipunos hermottaa alaraajoja.

Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.