Uuselintarvike

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Uuselintarvike on Euroopan parlamentin ja neuvoston säädöksen EY 258/97 mukaisesti elintarvike, jonka käyttö ihmisravinnoksi on ollut vähäistä EU-alueella ennen toukokuuta 1997.[1] Uuselintarvikkeita ovat siten geeniteknisesti muunnellut elintarvikkeet ja niiden aineosat, sekä mikrobeista, sienistä, levistä, kasveista ja eläimistä hyödynnettävät uudet elintarvikelähteet, uudet elintarvikkeiksi sopivat yhdisteet ja uudet elintarvikeprosessit.[1] Säädös ei koske lisäaineita ja aromeja.[1]

Turvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuselintarvikkeiden turvallisuus ihmiselle on todistettava markkinointiluvan saamiseksi. Ensimmäisen turvallisuusarvion suorittaa jäsenmaa, joka aikoo tuoda tuotteen ensimmäisenä markkinoille.[1] Tämän jälkeen muiden jäsenmaiden asiantuntijoilla on 60 päivää aikaa kommentoida ja esittää mahdollisia vastalauseita. Mikäli hakemuksesta on esitetty perusteltuja vastalauseita, siirtyy asia komission käsiteltäväksi.[1] Komissio konsultoi asiasta EU:n pysyvää elintarvikekomiteaa ja mahdollisesti elintarvikkeiden tiedekomiteaa. Äärimmäisissä tapauksissa hakemuksen käsittely siirtyy vielä Euroopan neuvostolle.[1]

Mikäli tuotteet ovat olennaisesti perinteisten kaltaisia eikä esimerkiksi geenimuunneltu tuote eroa luonnollisesta, voidaan turvallisuusarvioinnissa hyödyntää ilmoitusmenettelyä.[1] Muun muassa kasviöljyjä ja geenimuunnelluista maissista ja rapsista prosessoituja tuotteita on hyväksytty ilmoitusmenettelyllä.

Suomessa markkinointilupahakemukset jätetään elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuudessa toimivan uuselintarvikelautakunnan arvioitavaksi.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Uuselintarvikkeet Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Viitattu 29. joulukuuta 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]