Ukrainan venäläiset
| Ukrainan venäläiset | |
|---|---|
| Väkiluku | 8 334 100 |
| Asuinalueet |
 Ukraina |
| Kielet | venäjä, ukraina |
| Uskonnot | ortodoksisuus |
| Sukulaiskansat | venäläiset, ukrainalaiset |
.jpg)
_(cropped).jpg)
.jpg)
.jpg)
Ukrainan venäläiset (ukr. росіяни в Україні, rosijany v Ukrajini, ven. русские в Украине, russkije v Ukraine) ovat Ukrainassa asuvia etnisiä venäläisiä ja äidinkielenään venäjää puhuvia henkilöitä. Ukrainan vuoden 2001 väestönlaskennassa tällaisia henkilöitä laskettiin olevan yhteensä 8 334 100.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ajatus siitä, että venäläiset ja ukrainalaiset ovat veljeskansoja, perustuu siihen, että molemmat jäljittävät historiansa Kiova ruseihin.[2]
Moskovan suuriruhtinaskunnalla oli pienimuotoisia kontakteja ukrainalaisten kanssa 1300-luvulta alkaen. Venäläisiä alkoi liikkua nykyisen Ukrainan alueella suuremmissa määrin 1600-luvulla. Nämä olivat suurimmaksi osaksi papistoa tai alueelle väliaikaisesti tulleita venäläisiä. 1700-luvulla Venäjän laajennuttua Osmanien valtakunnan kustannuksella Ukrainan alueelle sinne alkoi muuttaa yhä enenevässä määrin venäläisiä, ja alueen venäläistämistoimet aloitettiin. Tämä kiihtyi 1880-luvulla, kun Donbassin teollistuminen alkoi. Venäläisiä muutti erityisesti kaupunkeihin, kun taas maaseutu säilyi suurimmaksi osaksi ukrainankielisenä.[3]
Neuvostoaikana venäläisten muutto Ukrainaan jatkui samalla, kun etniset ukrainalaiset muuttivat muualle Neuvostoliittoon.[4]
Itsenäisessä Ukrainassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Donetskin ja Luhanskin alueilla järjestettiin vuonna 1994 kansanäänestys venäjän nostamisesta alueelliseksi viralliseksi kieleksi ukrainan rinnalle. Äänestäneistä 90 % kannatti tätä. Ukrainan keskushallinto ei kuitenkaan tunnustanut kansanäänestystä tai sen tulosta.[5]
Vuonna 2012 ukrainalaisista 40 % ilmoitti äidinkielekseen venäjän, kun taas 57 % ilmoitti äidinkielekseen ukrainan. Vain kuukausi Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 vain 25 % ilmoitti äidinkielekseen venäjän.[6] Huomionarvoista on se, että kaksikielisyys, etenkin kieliparilla ukraina ja venäjä, on yleistä.[7]
Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maaliskuussa 2022 selkeä enemmistö (82 %) Ukrainan venäläisistä sanoi, ettei mikään osa Ukrainaa ole laillisesti osa Venäjää. Tiedonkeruuta kyselyä varten ei toteutettu Venäjän miehittämillä alueilla.[8]
Osalla Ukrainan venäläisistä on vain Venäjän kansalaisuus.[9]
Kieli ja kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän ja ukrainan kielien raja on Ukrainan venäläisten kohdalla häilyvä, ja merkittävä osa käyttää näiden kahden sekavarianttia, joka tunnetaan nimellä suržyk.[1]
Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 Ukrainan venäläisille on syntynyt entistä enemmän painetta käyttää ukrainaa. Osa Ukrainan venäjänkielisistä on alkanut opettelemaan ukrainaa. Tällainen toiminta on nähty esimerkkinä derussifikaatiosta, ja joka kolmas Ukrainan venäläinen on ilmoittanut siirtyvänsä yksinomaan ukrainaan. Osa ukrainalaisista poliitikoista on myös sitä mieltä, että venäjän kielestä pitäisi tehdä poikkeus kansallisia vähemmistökieliä suojeltaessa.[6][10][11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Russians and Russian-speakers in Ukraine. Minority Rights Group, 16.10.2023. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Чому українці та росіяни історично – не «братні народи» (інфографіка) Український інститут національної пам'яті. 2024. Viitattu 14.3.2024. (ukrainaksi)
- ↑ РОСІЯНИ В УКРАЇНІ Інститут історії України НАН України. 2024. Viitattu 14.3.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Ukraine - Ethnicity, Religion, Language Encyclopædia Britannica. 2024. Viitattu 14.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Киев уже 20 лет обманывает Донбасс: Донецкая и Луганская области еще в 1994 году проголосовали за федерализацию, русский язык и евразийскую интеграцию nakanune.ru. 26.03.2014. Viitattu 14.3.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b Mirovalev, Mansur: How Ukrainians ‘de-Russify’ themselves Al Jazeera. 15.9.2022. Viitattu 14.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Lin, Shuijing: Bilingualism in Contemporary Ukraine. Open Access Library Journal, 4.8.2020, 7. vsk, nro 8, s. 1–4. doi:10.4236/oalib.1106647. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Ukrainians want to stay and fight, but don’t see Russian people as the enemy. A remarkable poll from Kyiv European Leadership Network. 14.3.2022. Viitattu 14.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Русские на Украине Euronews. 11.3.2022. Viitattu 14.3.2024. (venäjäksi)
- ↑ As Politics Returns to Ukraine, the Fight for Russian-Speakers’ Votes Begins Carnegie Politika. 1.11.2023. Viitattu 14.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Palikot, Aleksander: 'It Will Perish When I'm Gone': Russian Language Usage Plunges In Wartime Ukraine Radio Free Europe/Radio Liberty. 20.5.2023. Viitattu 14.3.2024. (englanniksi)