USS Raleigh (C-8)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kuvaa Yhdysvaltain laivaston Cincinnati-luokan panssarikansiristeilijää. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
USS Raleigh
Aluksen vaiheet
Rakentaja New York Navy Yard, New York
Kölinlasku 19. joulukuuta 1889
Laskettu vesille 31. maaliskuuta 1892
Palveluskäyttöön 17. huhtikuuta 1894
Poistui palveluskäytöstä 21. huhtikuuta 1919
Loppuvaihe myyty 5. elokuuta 1921
Tekniset tiedot
Uppouma 3 234 t (standardi)
3 393 t (kuormattu)
Pituus 93,22 m
Leveys 13 m
Syväys 5,5 m
Koneteho 10 000 ihp
Nopeus 19 solmua
Miehistöä 302
Aseistus
Aseistus 1 × 6"/40 tykkiä
10 × 5"/40 tykkiä
8 × 6 naulan tykkiä
2 × 1 naulan tykkiä
4 × 18" torpedoputkea

USS Raleigh (runkonumero C-8) oli Yhdysvaltain laivaston vuonna 1892 vesille laskettu Cincinnati-luokan panssarikansiristeilijä.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Cincinnati-luokka

Alus tilattiin 7. syyskuuta 1888 New York Navy Yardilta, missä köli laskettiin 19. joulukuuta 1889. Alus laskettiin vesille 31. maaliskuuta 1892 kumminaan rouva Alfred W. Haywood ja otettiin palvelukseen 17. huhtikuuta 1894 päällikkönään Merrill Miller.[1] Aluksen rungon ja höyrykoneen tilauksen mukaiset valmistuskustannukset olivat 1 100 000 dollaria.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus viipyi ensimmäiset viisi kuukautta telakalla, kunnes se siirrettiin syyskuun alussa Hampton Roadsiin ja edelleen koeajoihin Chesapeake Bayhin. Tammikuussa 1895 alukselle asennettiin torpedoasema Newportissa Rhode Islandilla, mistä alus lähti 25. syyskuuta merelle liittyen Pohjois-Atlantin laivueeseen Karibialla pidettävään taisteluharjoitukseen. Kesäkuussa alus palasi New Yorkiin, mistä se lähti etelään kiertäen Floridaa palaten elokuussa. New Yorkissa alus käväisi telakalla ennen liittymistään laivueeseensa. Telakalta palattuaan alus oli kymmenen kuukautta Länsi-Atlantilla Uudesta Englannista aina Floridan salmeen.[1]

Kesällä 1896 alus oli laivaston Etelä-Carolinan ja Louisianan vapaaehtoisten (engl. Naval Militia) koululaivana, kunnes se palasi itärannikolle ja Pohjois-Atlantin laivueen harjoitukseen. Lokakuun lopusta helmikuun 1897 alkuun alus valvoi Floridan rannikolla Yhdysvaltain puolueettomuutta. Oltuaan huollettavana se osallistui huhtikuussa Grantin hautajaisiin.[1]

Alus lähti 6. toukokuuta itään ja aloitti 11. kesäkuuta palveluksen Euroopan laivastoasemalla Smyrnassa Egeanmerellä. Heinäkuussa se osallistui laivastovierailuun Marokkoon. Elokuussa alus partioi Italian rannikolla, kunnes se palasi läntiselle Välimerelle. Joulukuussa alus oli Levantin rannikolla, kunnes vuoden lopulla läpäisi Suezin kanavan matkalla Aasian laivastoasemalle. Alus saapui 18. helmikuuta 1898 Hong Kongiin, missä se liittyi Deweyn johtamaan laivueeseen.[1]

Yhdysvaltain kongressi julisti 26. huhtikuuta sodan Espanjalle. Seuraavana päivänä Deweyn laivue lähti Manilaan. Kuukauden lopulla Raleigh saapui El Frailleen, missä rannikkopatteri ampui alusta. Se vastasi tuleen USS Concordin ja USS Bostonin kanssa. Alus siirtyi kohti Cavitea kohdatakseen Espanjan laivaston.[1]

Yhdysvaltain laivue purjehti linjassa kohti Espanjan laivastoa ampuen tykeillä lähietäisyydeltä. Kaksi tuntia taistelun alkamisesta Espanjan laivasto oli tuhottu ja tykkituli kohdistettiin rannikkopattereihin. Raleigh kohtasi 1. toukokuuta USS Olympian, Bostonin ja USS Petrelin vaientaakseen telakan ja varikon patterit. Seuraavana päivänä Yhdysvallat lähetti lähetystön maihin vaatimaan Corregidoria antautumaan ja 3. toukokuuta tuhoamaan rannikkopatterit ja niiden asevarastot. Partiot lähetettiin iltapäivällä myös Palo Caballoon. Raleigh aloitti partioinnin rannikolla ja valtasi 9. toukokuuta tykkivene Callaon.[1]

Heinäkuussa alus siirrettiin Manilasta Subic Bayhin. Se pakotti 7. heinäkuuta tykkitulellaan Grande Islandilla olleet espanjalaiset antautumaan, minkä jälkeen siltä lähetettiin varuskunta saarelle. Alus palasi 10. heinäkuuta Manilaan, missä se oli kaupungissa olleiden espanjalaisten joukkojen antautumiseen elokuun puolivälissä.[1]

Alus lähti 25. elokuuta Hong Kongiin kuljettaen postia. Syyskuun alussa se palasi Filippiineille, kunnes alus lähti 15. joulukuuta Suezin ja Gibraltarin kautta Yhdysvaltoihin. Se saapui 15. huhtikuuta 1899 New Yorkiin, mistä se jatkoi matkaansa kymmenen päivää myöhemmin kohti etelää. Alus saapui 26. huhtikuuta Delaware-joelle. Philadelphiassa presidentti McKinley ja laivastoministeri Long tulivat 28. huhtikuuta alukselle kiittämään miehistöä hyvästä palveluksesta. Alus lähti 2. toukokuuta merelle vieraillen Carolinasin satamissa, kunnes se poistettiin palveluksesta 10. kesäkuuta Portsmouthissa.[1]

Alus palautettiin palvelukseen 5. tammikuuta 1903, minkä jälkeen se huollettiin New Yorkissa. Maaliskuun puolivälissä alus lähti Hondurasiin, minne se kuljetti varusteita. Alus partioi Hondurasin rannikolla, kunnes se lähti itään. Alus läpäisi Gibraltarinsalmen ja Suezin kanavan ja liittyi 26. elokuuta Aasian laivastoon Chefoossa Kiinassa.[1]

Seuraavat neljä vuotta alus partioi Korean, Kiinan, Japanin ja Filippiinien alueilla tukien diplomaattisia tehtäviä ja esittäen Yhdysvaltain lippua sekä tehden vierailuja hyväntahdon osoituksena. Alus lähti 12. elokuuta 1907 Jokosukasta San Franciscoon, jonne se saapui 6. syyskuuta. Alus poistettiin palveluksesta 12. lokakuuta Mare Islandin laivastontelakalla.[1]

Alus palautettiin palvelukseen 21. helmikuuta 1911 liitettynä Tyynenmeren reservilaivueeseen. Alus viipyi San Franciscossa aina joulukuuhun, jolloin se lähti Bremertoniin Washingtoniin. Aluksella alkoi nyt rauhallinen rauhan ajan palvelus.[1]

Alus lähti 6. joulukuuta 1913 Puget Soundista etelään, missä se liittyi laivastoon. Aluksen asemapaikka oli seuraavat neljä vuotta Meksikon satamissa erityisesti Manzanillossa, Mazatlanissa, La Pazissa ja Guaymasissa. Tuona aikana aluksen tehtävä satamien valvonnassa keskeytyi kahdesti., ensimmäisen kerran 6.-25. lokakuuta 1915 sen ollessa Ocosissa Guatemalassa ja toisen kerran Corintossa Nicaraguassa 1. huhtikuuta - 26. heinäkuuta 1916.[1]

Alus oli huollettavana Mare Islandilla, kun Yhdysvallat liittyi ensimmäiseen maailmansotaan. Alus lähti San Franciscosta toukokuun alussa 1917 ja se liittyi 5. kesäkuuta Newportissa Yhdysvaltain Atlantin laivaston vartiojoukkoihin (engl. Patrol Force, U.S. Atlantic Fleet), jonka risteilijöiden 2. laivueeseen (engl. Cruiser Force, 2d Squadron) se liitettiin. Alus partioi marraskuuhun asti Bostonin ja Norfolkin välillä, kunnes se siirrettiin Brasilian rannikolle.[1]

Alus saapui 12. joulukuuta Rio de Janeiroon ja se partioi 27. huhtikuuta 1918 asti Riosta Bahiaan Salvadoriin. Toukokuussa alus saapui Länsi-Afrikan rannikolle luovuttaen ampumatarvikkeita Liberian hallitukselle, minkä jälkeen se jatkoi Dakariin Ranskan Länsi-Afrikkaan. Alus lähti 18. toukokuuta kohti länttä palaten kuukauden lopulla valvomaan Rion ja Bahian välistä rannikkoa.[1]

Saman aikaisesti Saksan keisarikunnan laivaston sukellusveneitä havaittiin Yhdysvaltain itärannikolla, joten Raleigh määrättiin palaamaan Yhdysvaltoihin. Alus lähti 26. kesäkuuta Bahiasta ja se liittyi laivaston partio-osastoon Key Westissä Floridassa 21. kesäkuuta. Osaston mukana alus aloitti saattueiden suojaamisen Meksikonlahdella, Karibianmerellä ja Carolinan rannikolla. Alus jatkoi tehtävässä sodan päättymiseen saakka ja vuonna 1919 jatkoi tehtävässä Carolinan rannikolla.[1]

Alus siirrettiin 6. huhtikuuta Charleston Navy Yardille, missä aloitettiin valmistautuminen aluksen palveluksesta poistamiseksi. Alus poistettiin palveluksesta 21. huhtikuuta 1919 ja se myytiin 5. elokuuta 1921 romutettavaksi Henry A. Hitner's Sons Companylle Philadelphiaan.[1]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:USS Raleigh (C-8)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p history.navy.mil