Tyyne Ahlroth
Tyyne Aurora Ahlroth, o.s. Henriksson (10. maaliskuuta 1892 – 28. helmikuuta 1982) oli suomalainen yksityisetsivä. Hän oli Suomen ensimmäinen naispuolinen etsivätoimiston omistaja.[1][2][3][4]
Turusta kotoisin ollut Tyyne Ahlroth kävi Turun tyttökoulua. Hänen kotinsa oli ankaran uskonnollinen ja hän karkasi kotoaan jo 16-vuotiaana. Hän oppi kieliä matkustettuaan jo nuorena ulkomaille lastenopettajana ja seuralaisena.[2][4]
Kieltolain vuosina Ahlroth oli kassanhoitajana eräässä helsinkiläisessä hotellissa mutta ryhtyi sitten tarjoiljaksi parempien ansioiden vuoksi. Kun hotelli suljettiin alkoholirikkomusten vuoksi pidemmäksi aikaa Ahlroth näki miten jutun kuulusteluja hoidettiin ja miten hotellin työntekijät esiintyivät todistajina jutussa ja tämä sai hänet kiinnostumaan rikosasioista. Ahlroth palveli sittemmin ulkomaisissa matkustajalaivoissa eri toimissa ja hän onnistui ensimmäisenä merkittävänä juttunaan paljastamaan laivassa väärennetyillä passeilla matkustaneet kaksi miestä, jotka olivat syyllistyneet Berliinissä radiumvarkauteen. Hän oli sitten Atlantin yli liikennöineissä matkustajalaivoissa tulkkina, siirtolaispoliisina ja eräällä tanskalaiselle laivalla sairaanhoitajanakin. Hän oli yhteistyössä laivojen etsivien kanssa ja pääsi myös erään jutun selvityksen yhteydessä tutustumaan New Yorkin poliisin toimintaan. [2][3][4]
Suomeen palattuaan Ahlroth oli aluksi työssä Eero Enbergin etsivätoimistossa ja 1930-luvun alussa hän perusti Helsinkiin oman etsivätoimistonsa. Ahlroth selvitteli muun muassa lapsia ja nuoria koskeneita jututja, aviopuolisoiden selkkauksia, siveellisyysrikoksia, huumausaineiden kauppaa, varkauksia, varakkaiden rouvien kleptomaniajuttuja, kavalluksia ja kiristysjuttuja. Uransa mielenkiintoisimpana juttuna hän piti Turussa tapahtunutta Margit Niinisen juttua, jota hän selvitteli ollessaan työssä Enbergin toimistossa.[2][3][5][4][6]
Ahlrothin mielestä nainen tekee rikoksen toisella tavalla kuin mies ja sen vuoksi nainen voi saada selville toisen naisen tekemän rikoksen helpommin kuin mies. Kuulusteluissa nainen toimi Ahlrothin mukaan tunnollisemmin eikä vain pyri pelkästään saamaan rikolliselta tunnstusta vaan myös selvittämään rikoksen vaikuttimet ja mahdollisesti ehkäisemään rikoksen uusimisen. Ahlrothin mukaan ikävintä poliisitoimessa on se, että joutuu raoittamaan todellisuutta peittävää verhoa ja katsomaan ihmisiä sellaisina kuin he todellisuudessa ovat. Hän katsoi että etsivä ei saa olla tunneihminen, sillä tunteilla ei tee työssä yhtään mitään, mutta siitä huolimatta pitää koettaa löytää valoisia puolia pimeissäkin asioissa.[2][3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Billion Graves : Tyyne Aurora Ahlroth (Henriksson)
- ↑ a b c d e Nainen "salapoliisina". Yksityisetsivä Tyyne Ahlroth kertoo, Kansan kuvalehti, 03.03.1934, nro 9, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b c d Maamme ensimmäistä naisyksityisetsivää tapaamassa, Suomen nainen, 01.12.1933, nro 12, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b c d e Cherchez la femme sanoo Suomen ainoa naisyksityisetsivä ja väittää, että jokaisessa rikoksessa on naisella osuutensa, Eeva, 01.08.1937, nro 8, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Kiristys- ja uhkauskirjeistä, Poliisimies : poliisijärjestöjen äänenkannattaja, 19.12.1936, nro 23-24, s. 97, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Naisten saavutuksia meillä ja muualla, Suomen nainen, 01.02.1932, nro 2, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot