Tyne Jokinen
_Emil_Jokinen.png)
finna.fi (CC BY 4.0)
Tyne (Tyyni) Emil Jokinen (25. kesäkuuta 1866 Helsinki – 17. elokuuta 1937 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja hovineuvos. Hän oli lakkautetun Suomen kaartin viimeinen lääkäri.[1][2][3][4]
Jokisen vanhemmat olivat ylikonduktööri Jonas Jokinen ja Sofia Wilhelmina Oxén. Hän pääsi ylioppilaaksi 1883 Helsingin alkeisopistosta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1886, lääketieteen kandidaatiksi 1889, lääketieteen lisensiaatiksi 1892 sekä filosofian maisteriksi ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1907. Hän teki opintomatkoja Itävaltaan, Yhdysvaltoihin, Saksaan, Norjaan ja Tanskaan.[1][2][4]
Jokinen oli ylimääräisenä lääkärinä lääkintöhallituksessa 1894–1898, Suomen sotaväen päällikköhallituksen apulaislääkärinä 1899–1902 ja Suomen kaartin viimeisenä lääkärinä 1902–1906. Hän toimi myös v.t. kunnanlääkärinä Keuruulla, Ilmajoella ja Lapualla, v.t. piirilääkärinä Torniossa, Savonlinnassa ja Tyrväällä sekä v.t. pataljoonan lääkärinä Kuopiossa, Turussa, Vaasassa ja Mikkelissä. Jokinen opiskeli ja toimi kylpylälääkärinä Kaukasian kylpylaitoksissa Pjatigorskissa ja Kislovodskissa 1907–1909. Viimeiset 30 vuotta hän oli yksityislääkärinä Helsingissä. Hän toimi pitkään Suomen Punaisen Ristin tilintarkastajana.[1][2][5][4]
Jokinen julkaisi tutkielmia ja kirjoituksia ja keksi lääketieteellisiä kojeita, muun muassa Prostator-nimisen hieromakoneen ja Salvator-nimisen suojakoneen sukupuolitautitartuntoja vastaan.[2][4]
Jokinen oli naimisissa vuodesta 1898 Maria Fåhraeusin kanssa. Vaimonsa kuoltua elokuussa 1936 Jokinen lahjoitti Öölannin saarelle sijainneelle Källan seurakunnalle 5 000 kruunua Källasta kotoisin olleen vaimonsa muistorahastoksi. Rahaston korkotuloja käytettiin muun muassa seurakunnasta kotoisin olleiden varattomien koululasten avustamiseen.[1][6]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Zur Sanitätsstatistik der wehrpflichtigen Armee in Finnland während der Jahre 1881-1906, Helsingin yliopiston väitöskirja. Helsingfors 1907
- Krig: syfilis, gonorré: bidrag. Helsingfors 1919
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
- ↑ a b c d 70-vuotias. hovineuvos Tyne Jokinen, Helsingin Sanomat, 26.06.1936, nro 168, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Hovineuvos Tyne Jokinen kuollut, Helsingin Sanomat, 18.08.1937, nro 220, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b c d Kuolleita, Uusi Suomi, 18.08.1937, nro 220, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Åke Backström : Civilmilitärer vid Finlands armé 1871-1906 (Suomen armeijan sotilasvirkamiehet 1871-1906), Genos 66(1995), s. 165-179, 192 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Suomalainen lahjoitus Ruotsiin, Ilta-Sanomat, 14.09.1936, nro 212, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lääk. ja kir. tohtori Tyne Emil Jokisen koti, Eteläesplanadi 12. Illallisella ruokasalissa vas. professori Paldrock Tartosta ja Magda ja Tyne Jokinen. Aarne Pietisen valokuva vuodelta 1932, Helsingin kaupunginmuseo (Finna)
- Lääketieteen ja kirurgian tohtori Tyne Jokinen työhuoneessaan marraskuussa 1932, Helsingin kaupunginmuseo (Finna)
| ||||||||||||||
