Työläiskirjallisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Työläiskirjallisuus tai proletaarikirjallisuus tarkoittaa työläiskirjailijoiden luomaa sanataidetta. Työläiskirjailijan lähtökohdat ovat työväenluokassa ja sen mukaisessa elämännäkemyksessä, joka välittyy hänen kirjallisessa tuotannossaan ja yhteiskunnallisessa vaikutuksessaan.

Työläiskirjallisuuden käsitteen suomalaiseen keskusteluun ja kirjallisuustieteelliseen tutkimukseen toi Raoul Palmgren. Väitöskirjassaan Työläiskirjallisuus (1965) Palmgren tiivisti neljä työläiskirjailijan tunnusmerkkiä. Näiden mukaan työläiskirjailija on 1) kasvanut työläisolosuhteissa, jotka ovat luoneet hänen luokka-alkuperänsä ja sosiaalisen asemansa. Näistä hän on ammentanut 2) perusvasemmistolaisen elämänkatsomuksensa, työväenluokan elämännäkemyksen ja aatemaailman. Lisäksi työläiskirjailija on 3) tehnyt elämänsä aikana ruumiillista tai ainakin siihen verrattavaa palkkatyötä, ja 4) yhteiskunnalliset opinnot ovat myöhemmin kehittäneet hänen sosiaalista vaikutuskenttäänsä ja kriittistä yhteiskunnallista tietoisuuttaan.

Tunnettuja työläiskirjailijoita ovat Elvi Sinervo ja Arvo Turtiainen.