Triklosaani

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Triklosaani

Triclosan.svg

Triclosan-3D-vdW.png

Tunnisteet
CAS-numero 3380-34-5
Ominaisuudet
Molekyylikaava C12H7Cl3O2
Moolimassa 289,54 g/mol
Sulamispiste 55–57 °C
Kiehumispiste 120 °C

Triklosaani (5-Kloori-2-(2,4-dikloorifenoksi)fenoli) on bakteereita ja sienikasvustoja tuhoava aine.

Kemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Triklosaani on huoneenlämpötilassa valkoisena jauheena esiintyvä orgaaninen yhdiste, jonka sulamispiste on noin 55—57 celsiusastetta. Sillä on lievä aromaattinen, fenolin kaltainen tuoksu. Triklosaani on kloorattu aromaattinen yhdiste, jolla on sekä eetterin että fenolin funktionaaliset ryhmät. Kemiallinen kaava on C12H7Cl3O2 ja moolimassa 289,9 g/mol. Triklosaanin CAS-numero on 3380-34-5.

Triklosaani on heikosti veteen liukenevaa, mutta liukenee etanoliin, dietyylieetteriin ja vahvoihin emäsliuoksiin kuten 1-mooliseen natriumhydroksidiin useiden muiden fenolien tavoin.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Triklosaania käytetään laajalti saippuoissa, deodoranteissa ja hammastahnoissa, ja enenevässä määrin sitä lisätään käyttötavaroihin kuten ruokaluvälineisiin, leluihin, vuodevaatteisiin, sukkiin ja jätesäkkeihin.

Huolet bakteeriresistenssistä ja haitallisista vesistövaikutuksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1998 Nature-lehden elokuun 6. päivän numerossa oli mm. tohtori Stuart Levyn kirjoittama artikkeli, jossa varoiteltiin liiallisen triklosaanin käytön johtavan mahdollisesti bakteerien vastustuskyvyn lisääntymiseen. WWF:n mukaan tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet triklosaanin aiheuttavan haitallisia vaikutuksia vesistöissä. Metyylitriklosaania (C13H9Cl3O2, CAS-numero 4640-01-1) muodostuu, kun triklosaani hajoaa biologisesti jätevesiä käsiteltäessä. Tämä triklosaanin hajoamistuote on paljon pysyvämpi ja kertyy helpommin eliöihin kuin itse triklosaani. Triklosaania on havaittu Yhdysvalloissa puroissa ja joissa, jätevesissä ja sellaisten järvien kaloissa, joihin lasketaan kotitalouksien jätevesiä. Sen on osoitettu myös olevan myrkyllistä leville. Saippuoissa ja astianpesuaineissa käytetyn triklosaanin on osoitettu reagoivan klooratun vesijohtoveden kanssa ja synnyttävän näin kloroformia (CHCl3). Auringonvalo puolestaan voi muuttaa jätevesipäästöjen triklosaanin dioksiineiksi. Dioksiinit ovat hyvin myrkyllisiä kemikaaleja, jotka häiritsevät hormonitoimintaa ja voivat aiheuttaa syöpää.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]